Väitöstutkimus: Rakennussuojelu monin tavoin sattumanvaraista – tilanne uhkaa heikentyä entisestään

Nousiaisen tutkimus tuottaa tietoa rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisen haasteista, jotka koskettavat jokapäiväistä elinympäristöämme. Ristiriitoja esiintyy toistuvasti, vaikka näennäisesti lainsäädäntö ohjaa ottamaan kulttuuriympäristön suojelun huomioon.

Viranomaisten lisäksi myös kansalaisilla ja yhteisöillä on mahdollisuus vaikuttaa omaa ympäristöään koskevaan päätöksentekoon. – Tämä ei kuitenkaan takaa riittäviä työkaluja sen enempää viranomaisille kuin kansalaisyhteiskunnallekaan. Sääntelyn sujuvoittamisen nimissä mahdollisuuksia on esitetty kavennettavan entisestään, Nousiainen toteaa.

Tutkimuksen mukaan kasvutalouden ja kulutuskulttuurin tavoitteet ovat jättäneet ympäristön vaalimisen taakseen. Kulttuuriympäristön suojelukysymykset ratkotaan pitkälti kunnissa, joissa esiintyy osaamis- ja resurssivajetta kulttuuriympäristöasioissa, riippuvuutta elinkeinoelämän investoinneista sekä paikallisdemokratian heikentymistä.

Talous ohittaa kulttuuriympäristöarvot

Tutkimus osoittaa lyhyen aikavälin taloudellisten tuottojen ohjaavan usein päätöksentekoa, vaikka olemassa olevan rakennuskannan käyttö ja korjaaminen edistäisi kulttuuriarvojen ohella tehokkaimmin myös kestävyys- ja ilmastotavoitteita. Paikoin esiintyy myös hyviä käytänteitä, mutta ristiriidan mahdollistavien asiantilojen jatkuessa tai edelleen heikentyessä sattumanvaraisuuden uhka leijuu esimerkillisenkin toiminnan yllä.

Valta ja vastuu ovat eriytyneet, ja oikeudet korostuvat velvoitteiden kustannuksella. Sääntelyn tulkinnanvaraisuus altistaa henkilö- ja organisaatioriippuvaisille ratkaisuille.

– Tilanne uhkaa ajautua siihen, että maassamme turvataan harvat monumentit, valtaosan kulttuuriympäristöstämme jäädessä sattuman varaan, Nousiainen sanoo.

Yhteiskunnallinen keskustelu puuttunut

Asiasta ei kuitenkaan ole käyty yhteiskunnallista keskustelua keskeisen lainsäädännön ollessa uudistettavana. – Ikään kuin olisi unohdettu, mistä olemme tulossa.

– Rakennetun ympäristön suojelutavoitteiden juuret ovat 1970-luvun purkuaallossa, jolloin tunnistettiin tarve kestävämmille toimintatavoille ja huolestuttiin ihmisten vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä omaa ympäristöään koskien. Monet sen jälkeen otetut edistysaskeleet ovat vähä vähältä vaihtuneet takapakiksi, Nousiainen tiivistää.

FM Reetta Nousiaisen museologian tieteenalan väitöskirja ”Sattuman varassa – ristiriitaisuus rakennussuojelussa” tarkastustilaisuus pidetään perjantaina 7.6.2024 klo 12 salissa H320. Vastaväittäjänä toimii YTT Antti Wallin (Tampereen yliopisto) ja kustoksena yliopistolehtori, dosentti Helena Lonkila (Jyväskylän yliopisto).

Linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0180-7

Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa: https://r.jyu.fi/vaitos-nousiainen070624

Taustatietoa

Reetta Nousiainen on kiinnostunut rakennetusta kulttuuriympäristöstä erityisesti kestävän kehityksen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien näkökulmista. Väitöstutkimuksen hän on tehnyt päivätyönsä ohessa. Tällä hetkellä hän työskentelee aluehallinnossa rakennuskannan arvoja käsittelevässä kehittämishankkeessa. Aiemmin hän on työskennellyt tutkijana alueellisessa vastuumuseossa sekä useissa kulttuuriympäristöä ja korjausrakentamista koskevissa kehittämishankkeissa.

Nousiaisella on taustallaan myös monipuolinen kansalaisaktiivisuus paikallistason kulttuuriympäristötyössä. Nousiainen on valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopiston kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelmasta (KUOMA). Aiemmalta koulutukseltaan hän on liiketalouden tradenomi Lahden ammattikorkeakoulusta.

Lisätiedot:

Reetta Nousiainen, puh. 0407771301, nousiainenreetta@gmail.com