Pohjanmaan museossa avataan uudistettu kokoelmanäyttely 8.6.

Aarteita meiltä ja merten takaa -näyttely tuo esille vaasalaisen Karl Hedmanin ja hänen puolisonsa Elinin keräämän kokoelman eri osa-alueet. Näyttelyn nimi kuvaa sisällön maantieteellistä laajuutta.

Näyttely tarjoaa ainutlaatuisen katsauksen 1700–1800-lukujen rannikkoseudun vauraudesta ja siitä, kuinka merenkulun ansiosta Pohjanmaan alueelle saapui arvokkaita esineitä ympäri maailman, kuten Kiinassa valmistettua posliinia sekä huonekaluja, kelloja ja soittimia Ruotsista. Säätyläiskoteihin kuului myös paikallisten käsityöläisten valmistamia tuotteita esimerkiksi Mårten Hammarströmin tekemiä tinatuoppeja ja Benvikin keramiikkatehtaan kannuja ja paperipainoja.

Keräilijän kädenjälki näkyy näyttelyssä

Karl Hedman haki kokoelmaansa aarteita merten takaa myös matkustamalla ulkomaille. Hän halusi kasvattaa Vaasan painoarvoa maamme kulttuurielämässä keräämällä maassamme harvinaislaatuisen ulkomaisen taiteen ja taide-esineiden kokoelman. Näyttelyssä renessanssiajan majolikavadit kehystävät della Robbia -perheen tuotantoon kuuluvaa veistosta Rukoileva enkeli samaan tapaan kuin 1930-luvulla museon avautuessa.

–Näyttelyyn on ennallistettu myös muutamia muita alkuperäisiä esineryhmiä. Niiden avulla kävijä voi saada tuntumaa siihen, kuinka keräilijä itse suunnitteli esillepanon kronologiasta vapaana, esteettiset näkökulmat huomioiden, selventää kokoelmapäällikkö Auli Jämsänen Vaasan museoista.

Karl ja Elin Hedman ja heidän palvelijattarensa Johanna Finnäs muuttivat Pohjanmaan museon uuteen rakennukseen kesällä 1929, kun rakennuksen viimeistelytyöt olivat kesken. Heidän asuntonsa oli suunniteltu museon 2. kerrokseen, jossa lisäksi toimi lääkäri Karl Hedmanin vastaanotto. Museorakennuksessa kokoelman esittely ja avioparin elämä kietoutuivat erottamattomasti toisiinsa. Näyttely tarjoaa kuvin ja esinein välähdyksiä Hedmanien elämästä ja vaatimattomasta arjesta. 

Rakastettuja klassikoita sekä uudistetut salit hopealle ja keramiikalle

Karl Hedman ryhtyi ostamaan 1900-luvun alussa kuvataidetta nimenomaan julkista kokoelmaa varten. Hedmanin valinnat olivat siksi jo kooltaan monumentaalisia. Italialaisen Luca Giordanon Ristinnostaminen lähes täyttää salin päätyseinän. Pekka Halosen Työstä paluu (1907) ja Juho Rissasen Nauhankutoja (1908) kuuluvat puolestaan suomalaisen taiteen merkkiteoksiin. Rissanen osallistui Nauhankutojalla Pariisin näyttelyyn kuten myös Helene Schjerfbeck teoksellaan Hautajaiskulkue Pont-Avenissa (1884). Schjerfbeckin taiteen ystäville näytteillä on kahdeksan taiteilijan teosta. Muita rakastettuja klassikoita näyttelyssä on muun muassa Hugo Simbergin Halla (1895) ja Ferdinand von Wrightin Rajuilma Haminalahdella (1857).

Näyttely tarjoaa katsottavaa myös hopeasta ja keramiikasta kiinnostuneille, sillä molempien esittelyyn on uudistettu oma salinsa. Johan Sidensnören valmistaman ehtoolliskalkki vuodelta 1736 on Hedmanin kokoelman vanhin vaasalainen hopeasepäntuote.

–Toisille mahonkihuonekalut tai messinkikellot eivät avaudu aarteina. Silloin voi kurkistaa 1800-luvulla valmistettuun neiti Charlotta Dyhrin nukkekaappiin, vinkkaa Jämsänen.

Näyttely pohjautuu tutkimukseen, joka jatkuu. Kokoelmaa on lähestytty Karl Hedmanista käsin, vaikka hänen henkilöhistoriaansakin on selvitetty vasta pääpiirteissään. Elin Hedmanin ja pariskunnan lähipiirin merkitys kokoelman muodostumisessa on jäänyt sangen vähälle huomiolle, vaikka Elin Hedman oli itse asiassa tekemisissä kokoelman kanssa pidempään kuin puolisonsa.