Tutkijat kehittivät mallin, jonka avulla tietokone voi ymmärtää ihmisen tunteita

Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat kehittäneet matemaattiseen psykologiaan perustuvan mallin, jonka avulla tietokone voi ennakoida ja ymmärtää käyttäjänsä tunteita. Malli auttaa kehittämään älykkäitä teknologioita kuten tekoälyä, joka tulee ihmisen kanssa paremmin toimeen.

Kognitiotieteen apulaisprofessori Jussi Jokisen mukaan mallia hyödyntämällä tietokone voisi tulevaisuudessa esimerkiksi ennakoida, milloin käyttäjää alkaa ärsyttää tai ahdistaa. Tietokone voisi tällaisessa tilanteessa esimerkiksi antaa käyttäjälle lisäohjeita tai ohjata vuorovaikutusta toiseen suuntaan.

Tyypillisiä tietokoneen päivittäiseen käyttöön liittyviä inhimillisiä tunteita ovat muun muassa ilo, ärtymys ja tylsyys. Näistä tunteista nyt kehitetty malli osaa ennustaa käyttäjän ilon, tylsistymisen, ärtymyksen, raivon, epätoivon ja ahdistuksen.

"Ihmisillä on luontainen kyky tulkita toistensa tunteita ja huomioida ne sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Koneilta tällainen kyky puuttuu", Jokinen kertoo.

”Nykyisten tietoteknisten laitteiden käyttö on muutenkin usein stressaavaa ja turhauttavaa. Tilannetta pahentaa se, että tietokone ei ymmärrä, kun jokin asia vaikkapa ärsyttää."

Jokisen vetämässä tutkimushankkeessa ratkaisua ongelmaan haetaan matemaattisen psykologian keinoin.

"Jos pystymme rakentamaan laskennallisen mallin tunneprosessista, niin tämä voidaan ohjelmoida tietokoneeseen. Näin esimerkiksi tekoäly saa konkreettisesti psykologisen ymmärryksen ihmisen tunteista ja sitä kautta kyvyn ymmärtää käyttäjäänsä paremmin", Jokinen kuvailee.

Tutkimus pohjautuu tunneteoriaan – seuraavaksi tarkoituksena on pystyä myös vaikuttamaan käyttäjän tunteisiin 

Tutkimuksen pohjana on tunneteoria, jonka mukaan tunteet syntyvät, kun ihmisen kognitio arvioi tapahtumia eri näkökulmista.  

Jokinen nostaa esimerkiksi tietokoneen tekemän yllättävän virheen kesken tärkeän työtehtävän.

”Tällainen tapahtuma on sellainen, jonka ihmisen kognitio arvioi tavoitteiden vastaiseksi. Jos kyseessä on kokematon käyttäjä, joka ei tiedä miten virhetilanteesta selvitään, hän saattaa kokea ahdistusta ja pelkoa”, Jokinen kuvailee.

”Jos kyseessä on sen sijaan kokenut käyttäjä, joka osaa selvittää ongelman mutta joutuu tuhlaamaan kallista aikaansa sen selvittämiseen, tunnetila on todennäköisemmin ärtymys kuin ahdistus."

Ihmisen kognitio arvioi tapahtumia automaattisesti hyvin monesta näkökulmasta, ja tästä seuraa tunne. Jos kone pystyy simuloimaan saman tilanteen ja tekemään siitä ihmisen kognition kaltaisen arvioprosessin, päästään ennustamaan käyttäjän tunteita.

Jokisen mukaan oikean tunteen tunnistaminen on tärkeää juuri siksi, että eri ihmiset saattavat samanlaisessa tilanteessa kokea hyvin erilaisia tunteita.

”Jos kone reagoisi tilanteisiin eikä tunteisiin, se saattaisi ainoastaan aiheuttaa käyttäjässä entistä negatiivisempia tunteita, kuten vaikkapa ärtymystä.”, Jokinen kuvailee.

Leidenin yliopiston kanssa yhteistyössä tehty työ on julkaistu ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen tutkimusalan pääkonferenssissa Honolulussa tämän vuoden toukokuussa, jossa se sai parhaan tutkimusjulkaisun kunniamaininnan. Jyväskylän yliopistosta tutkimusta ovat olleet tekemässä Jussi Jokinen ja jatkotutkija Eurus Zhang. 

Tutkimushankkeessa on seuraavaksi tarkoitus selvittää, mitä tietokone voisi tehdä toisin, kun se ymmärtää käyttäjänsä tunteita.  

"Nyt meillä on malli, joka osaa selittää ja ennustaa tunteita. Seuraavaksi tietokone voisi pyrkiä reaaliaikaisesti vaikuttamaan käyttäjän tunteisiin", Jokinen visioi.  

Jos kone esimerkiksi ennakoi, että käyttäjää alkaa pian ärsyttää, se voisi pyrkiä ennalta puuttumaan tilanteeseen vaikkapa antamalla käyttäjälle tilanteeseen ja tunnetilaan soveltuvia ohjeita. Tällä voi Jokisen mukaan olla työelämässä myös tuottavuutta lisäävä vaikutus.

”Tunteet ovat läsnä monessa tilanteessa, niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Siksi ihmisen tunteita ymmärtävällä teknologialla on merkittäviä tulevaisuuden vaikutuksia. Tulevaisuuden teknologiat eivät ole vain työkaluja, vaan empaattisia vuorovaikutuksen osapuolia”, Jokinen summaa.