SDP:n Suhonen: Orpon hallitus repi rikki työmarkkinoiden luottamuksen, mutta ei onnistu luomaan Suomeen kasvun eväitä tai työpaikkoja

Suomen työmarkkinoilla on luotettu vuosikymmenten ajan toimivaan neuvottelukulttuuriin. Työnantaja- sekä työntekijäjärjestöjen kesken on neuvoteltu työntekijöitä koskevista pelisäännöistä. Ihmisoikeussopimuksen mukaiset lakko-oikeudet ovat olleet itsestään selvyyksiä. Nyt tämä kaikki on valumassa viemäristä alas.

Kokoomuksesta väitetään, että SDP:ssä haikaillaan tupojen aikaan. Tämä väite on täyttä pötypuhetta ja kokoomuksen omien, yhteiskuntarauhaa ja luottamusta repivän politiikan vähättelyä ja vääristelyä.

SDP:n vaatimus on koko ajan ollut, että hallitus lopettaisi työmarkkinaosapuolena toimimisen ja mahdollistaisi työmarkkinauudistusten tekemisen tasapuolisesti. Omalla ohjelmallaan hallitus kiistattomasti asettui työnantajaosapuolen tueksi, palkansaajaa vastaan. Hallituksen toimien myötä suomalaisten työntekijöiden oikeutta osoittaa mieltään hallituksen epäoikeudenmukaista ja eriarvoistavaa politiikkaa vastaan on rajoitettu. Tämä toimintamalli ei sovi länsimaiseen työelämään.

Lakko-oikeuden rajoittamisen jälkeen putkessa on esimerkiksi ansiosidonnaisen lisäleikkaus sekä porvarihallituksen ”taikaseinä” eli paikallisen sopimisen lisääminen. Suomessa on ollut erittäin hyvät mahdollisuudet eri työehtosopimuksissa sopia paikallisesti, mutta tämä ei riitä. Orpo-Purran hallitus haluaa että ”paikallinen sopiminen” laajennetaan ohi työehtosopimusten ja luottamusmiesjärjestelmän. Kysymys kuuluu: miksi näin? Vastaus on: siksi, koska hallitus haluaa heikentää duunarin asemaa työpaikoilla ja lisätä isäntävaltaa. Siinäpä nykyaikaista ajattelua kerrakseen.

Orpon mukaan työntekijöiden oikeuksien heikentämisestä piti seurata kasvua ja työpaikkoja, mutta suunta ei ole kääntynyt ja hallituksen 100 000 uuden työpaikan tavoitteesta puuttuu nyt 150 000 työpaikkaa. Historian korkeimman työllisyyden perinnöksi saanut hallitus on tärvellyt sen esimerkiksi laiminlyömällä rakennusalan kriisin hoitamisen ja todellisten kasvutoimien tekemisen. Ja toisin kuin kokoomuksessa kuvitellaan: työmarkkinaheikennys ei ole kasvutoimi.