Kotkas, mainiosti menestynyt luuseri

Kotkas on itse itsensä särkenyt peili. Esseeromaani väärentää suurten ikäluokkien menestystarinan suomalaisen rahvaan kulttuurivallankumoukseksi. Kumouksen sytyttivät Väinö Linna ja Urpo Lahtinen. He osasivat vastata padottuun kysyntään, kun sota oli päästänyt suomalaiset kahleistaan.

Vallankumous päätyi ja päättyi Vantaalle, koko Suomen vantaille ja kuihtui nykyisyyden historiattomaan onnen aikaan, vailla paikan hengen ja menneisyyden taakkaa.

Kotkaksessa pohjoisen Satakunnan särkyneet kylät etsivät kuvastinta Kiinasta ja kukoistavista tiibetiläiskylistä, länsimaisten Shangrila-unelmien väärennöksistä. Tyylit vuorottelevat, kertojavaihdokset tuovat sykettä, ja murre on yksi kertojista.

Satakuntalainen, tamperelainen ja vantaalainen murros rinnastuu Kiinaan ja Kaukoitään. Satiiri, alakulo ja synkkä huumori saavat vastavoiman runollisesti avartuvista jaksoista sekä raamatullisista ja myyttisistä sävyistä.

Kotkas, Sä-Passiivi ja muut henkilöhahmottumat eivät ole kiinnostavia romaanihenkilöitä sikäli kuin henkilöitä ensinkään. Ne ovat peilejä, joissa heijastuvat ja sekoittuvat menneet ja nykyisyydet, ihmisen tunteet ja raadollisuus. Maisema on vuorineenkin suota, kuivattua suota, ja sellaisia ovat myös ihmiset, ja kaiken yllä leijuu vahva abstraktioiden epäily.

Ovatko elämänsä lopulla nyt olevien sukupolvien työt ja teot tuottaneet ennen kaikkea oheisvahinkoja joiden ratkaisut synnyttivät entistä pahempia oheisvahinkoja? Juuri niistäkö rakentui Kotkas, kaikkien tutkimusten mukaan umpionnellinen mies jonka elämä on syvältä?

Kotkas on mainiosti menestynyt luuseri. Hänen mottonsa kytkeytyy suomalaiseen perinteeseen: Mis sie tarviit oikein helvetin huonoo miestä? Täs siul on sellane.

Lävitse yhdentyneessä maailmassa Kotkaksen varjo, Sä-Passiivi, etsii Kiinan takamailta paikkaa jossa vielä voisi itse tehdä edes oman kuolemansa ja löytää väärentämättömän kuolinsyynsä.

Löytyykö syy jo syksyltä 1961: Tsar Bomba räjähti, Kotkas astui tupakoinnin ja addiktioiden maailmaan, ja kohta myös manaamisen kulttuuri muuttui. Vanha Saatana syöstiin vallasta, genitaalinen kirous otti vallan, ja Kotkas oli koukussa, eri suuntiin repivissä koukuissa.

Jos Kotkaksella olisi ääniraita, sillä riitelisi kiinalaisen katusoittajan karhea erhu suomalaisten rekilaulujen kanssa, Rollarit ja Irwin laulaisivat toisiaan suohon, ja juuri suo on Kotkaksen kantava aihe: suo kutsuu ja lumoaa, kammottaa.

Romaanin ja esseidenkin logiikan hylkäävä teos haaroittuu moniaalle ja on parhaiten luonnehdittavissa asiasanoilla:

Satakunta, suo, Suomi, Vantaa, Tiibet, Tampere, kolmas silmä, suomalaisen rahvaan kulttuurivallankumous, Väinö Linna, Urpo Lahtinen, Hymy-lehti, Veikko Ennala, Ezra Pound, Shangri-la, Lijiang, urbanisaatio, etnoturismi, lapsuus, 1960-luku, 1970-luku, 2020-luku, vanheneminen, muisti, kuolema, Kambozha, Myanmar.

Jarmo Uusi-Rintakoski Helsingissä asuva toimittaja, YTM. Hänen edellinen kirjansa oli yhdessä Anna-Liisa Huhtala-Fiskarsin kanssa tehty Suuri Virta. Matkalla Kiinan kääntöpuolella.