Lepääkö valtionhallinto kellarista löytyvien palvelimien vai Amazonin päällä? Vili Lehdonvirta tarkastelee kehitystä ajan ja pilvien yli

Tietotekniikan laitoksen professori Vili Lehdonvirta on saanut Euroopan tutkimusneuvoston Advanced Grant -rahoituksen. Sen suuruus on 2,5 miljoonaa euroa, ja hanke kestää viisi vuotta. Tutkimuksessaan Lehdonvirta kehittää menetelmiä, joiden avulla voidaan piirtää kartalle globaalien pilvi-imperiumien laajuus ja sijainti.

”Joissain maissa, kuten Iso-Britanniassa, tietojenkäsittely on hyvin keskittynyttä hyperskaalan datakeskuksiin, jolloin suuria osia valtionhallinnosta pyörii Amazonin päällä. Toisaalta taas esimerkiksi Saksassa toimitaan pitkälti paikallisilla, kärjistettynä ministeriön kellarista löytyvillä palvelimilla.”

Lehdonvirta tarkastelee hankkeessa pidemmän ajan kehitystä. Hiljaisessa vallankumouksessa digitaalisten palveluiden tuotanto on siirtynyt yritysten omista pienistä palvelukeskuksista globaaleihin hyperskaalan pilvi-infrastruktuureihin.

”On kiinnostavaa, onko tietokonelaskenta karkaamassa Suomesta Keski-Eurooppaan, vai ajaako ilmastonmuutos sitäkin kohti pohjoista kuin muuttolintuja.” 

Pilvilaskentaa tuotetaan pääasiassa hyperskaalan datakeskuksissa, jotka käyttävät kymmeniä megawatteja sähköä ja miljoonia litroja vettä jäähdytykseen vuosittain. Toisaalta Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n tuoreessa raportissa todetaan, että vaikka viimeisen 10 vuoden aikana internetin käyttäjämäärä on kaksinkertaistunut ja datamäärä jopa 20-kertaistunut, datakeskusten yhteenlaskettu energiankulutus ja hiilijalanjälki on silti kasvanut vain hyvin maltillisesti.

”IEA:n arvion mukaan tämä johtuu keskeisesti juuri siitä, että on siirrytty pienistä paikallisista palvelinkeskuksista kohti yhä suurempia hyperskaalan laitoksia. Niiden energiatehokkuus on parempi ja hukkalämpöä voidaan myös hyödyntää paremmin esimerkiksi kaukolämpöverkossa.” 

Lehdonvirtaa kiinnostaa selvittää sitäkin, levittäytyykö esimerkiksi Kiina datakeskuksia perustamalla kohti Eurooppaa, vai pysyykö se Aasiassa ja Lähi-Idässä. Etenkin Euroopassa on oltu huolissaan juuri digitaalisesta omavaraisuudesta, datan sijainnista ja siitä, kenellä on dataan pääsy. Hankkeessa selvitetäänkin myös sitä, miten valtiot yrittävät politiikkatoimillaan vaikuttaa tietojenkäsittelyn maantieteeseen. Valtiot voivat esimerkiksi yrittää saada datakeskuksia sijoittumaan oman toimivaltansa piiriin tai toisaalta pitämään laskentaa hajautettuna.

”Nämä kansalliset, esimerkiksi suvereniteettiin eli digitaaliseen itsemääräämisoikeuteen tähtäävät toimet ovat vuorovaikutuksessa teknologiayritysten liiketoimintastrategioiden kanssa. Ja nämä yhdessä määrittävät tietojenkäsittelyn maantieteen.” 

Käyttäjän näkökulmasta on käytännössä kuitenkin mahdotonta varmistua, missä data todellisuudessa sijaitsee. Tässä piilee Lehdonvirran mukaan pilvi-infrastruktuurien jännite: mahdollisuus toisintaa dataa useampaan eri paikkaan samaan aikaan aiheuttaa riskin, mutta luo myös mahdollisuuden tasapainottaa kuormitusta, estää käyttökatkoja ja tarjota korkean saatavuuden palveluja.