"Huikea elämäkerta paljastaa Jiddu Krishnamurtin syvällisen ajattelun ja ainutlaatuisen elämänpolun"

Krishnamurtin elämä on dokumentoitu äärettömän tarkasti. Kaikki hänen julkiset puheensa tallennettiin, alussa pikakirjoittamalla ja 1960-luvulta lähtien audiona tai videona. Krishnamurti oli tarkka siitä, että ihmisillä on myös hänen kuolemansa jälkeen mahdollisuus kuunnella hänen opetuksiaan mahdollisimman autenttisina, sellaisina kuin ne yleisön edessä tai yksittäisten henkilöiden kanssa keskustellessa esitettiin.

Krishnamurti korosti, että häntä ei saa tulkita eikä hänellä oikeastaan ole mitään erityistä opetusta: hän halusi että ihmiset näkevät elämän sellaisena kuin se oikeasti on. Suora näkeminen johtaa siihen, että ihminen alkaa toimia oikein. Ihmiset eivät toimi oikein, koska he näkevät maailman ja itsensä oman sidonnaisuutensa lävitse. Tajunta vääristää näkemisen, koska se perustuu vääriin oletuksiin. Elämä on kokonaisuus. Ihmisen tekemät rajat aiheuttavat kaikki riidat ja sodat, ulkoiset ja sisäiset.

Krishnamurti halusi vapauttaa ihmiset kaikista sidonnaisuuksista. Hän joutui pettymään ihmisen kykyyn nähdä maailma oikein, sillä olemme edelleen raskaasti sidoksissa erilaisiin uskomuksiin niin uskonnoissa, politiikassa kuin keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa.

Krishnamurtin elämäntarina on aivan uskomaton. Teosofit katsoivat, että hän on seuraava suuri henkinen opettaja. Hänet ”löydettiin” lapsena Intian rannalta leikkimässä vuonna 1909 ja teosofit alkoivat kasvattaa hänestä Maailman Opettajaa, jolla olisi ihmiset vapauttava mullistava sanoma. Hän kuitenkin sanoutui irti kaikesta itseensä kohdistuneesta palvonnasta vuonna 1929 kuuluisassa puheessaan Ommenissa. Sen ydinviesti oli, että totuuteen ei ole polkua, vaan se on meidän kaikkien ympärillä kaiken aikaa. Emme kuitenkaan näe sitä, koska me pelkäämme ja pakenemme elämää. Usein elämä rakennetaan uskon ja toivon varaan, mutta elämä sellaisenaan on aitoa ja parasta. 

Ajattelu oli yksi Krishnamurtin keskeinen teema varsinkin hänen myöhemmässä tuotannossaan. Hänelle ajattelu on muistin reaktio ja siksi sidoksissa aikaan ja ihmisen omiin kokemuksiin. Todellisuus ei ole aikaa eikä kokemus, ja vaan reaaliaikaista energian liikettä, ”suora lähetys". Ajattelu ja tahtominen ovat tarpeettomia totuuden oivaltamiseksi. Itse asiassa ajattelu on kaiken pahan alku ja juuri, koska se vääristää ja perustuu itse luomiimme käsityksiin ja harhaisiin toiveisiimme. Sitkein väärä oletus liittyy käsitykseemme itsestä, egosta. Se on Krishnamurtin mukaan yksinomaan ajattelun luomus, eikä ole olemassa mitään ajattelusta erillistä ”aitoa itseä”. Tässä suhteessa Krishnamurti haastoi vakiintuneen käsityksen rajusti. Hänestä yksilöllisyyden korostaminen on iso virhe.

Krishnamurti opetti, että ei myöskään ole olemassa meistä ihmisistä erillistä maailmaa, emmekä mekään ole erillisiä toisistamme. Kun tämän ymmärtää, oma elämä muuttuu radikaalisti. Kun minää ei ole, maailma on mitä on. Silloin ihminen reagoi oikein kaikkeen mitä näkee ja tekee. Hän ei halua vahingoittaa ketään eikä mitään. Hän välittää kaikesta.

Krishnamurti eli julkisen elämän ja puhui yli 60 vuotta ihmisille. Hänen näkemyksensä synty on kerrottu elämäkerrassa tarkasti. Hänen oma henkinen prosessinsa alkoi 1920-luvulla ja siihen liittyi rankkoja fyysisiä ilmiöitä, joita kukaan ei ole pystynyt selittämään. Krishnamurti itse oli ihmisenä aikamoinen mysteeri ja sen Mary Lutyensin kirja osoittaa. 

Kirjan ydinviesti kuitenkin on, että ihminen voi elää vapaana, ja että maailman näkeminen sellaisenaan riittää. Ihmisen muuttuminen ei ole ajassa tapahtuva prosessi, vaan se on suoraa yhteyttä todellisuuteen, siihen mitä on, joko on tai sitä ei ole. Yhteys johtaa muutokseen aivosoluissa. Tästä muutoksesta hän puhui ensimmäisen kerran 1961 kirjassaan “Havaintoja”, joka on juuri ilmestynyt suomeksi.

Arvostelukappaleet ja haastattelupyynnöt: Anita Salo

anita@basambooks.fi