26.6. on kansainvälinen päivä kidutuksen uhrien puolesta – kokosimme kuusi kysymystä ja vastausta kidutuksesta

Kuusi kysymystä ja vastausta kidutuksesta

1. Mitä on kidutus? 

Kidutus on ihmisyydelle merkittävin ja perustavanlaatuisin ihmisoikeusloukkaus. Se on tahallinen teko, jolla aiheutetaan voimakasta fyysistä tai henkistä kipua tai kärsimystä.  Kidutus voi sisältää joko yksittäisiä väkivallan tekoja tai yleistä sortoa ja vainoa, johon liittyy erilaisia ihmisyyttä loukkaavia tekoja. 

Kidutuksen tavoitteena voi olla uhkailu, pelottelu, rankaiseminen tai pakottaminen johonkin tekoon tai tietojen antamiseen. Kidutus voi kohdistua myös esimerkiksi vähemmistöryhmään, jolloin tekojen tarkoituksena on loukata uhrin ihmisyyttä sekä aiheuttaa tälle pelkoa, häpeää ja vaientamista, ylläpitäen väkivallan ja sortamisen kierrettä.

2. Keitä kidutetut ovat ja missä kidutusta tapahtuu? 

Kidutus on ilmiö, jota esiintyy laajasti ympäri maailmaa niin valtiollisissa kuin ei-valtiollisissakin ympäristöissä. Suomessa kidutetut ovat useimmiten turvaa hakevia pakolaisia. 

Haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät kuten erilaiset vähemmistöt, pakolaiset, maahanmuuttajat, naiset ja lapset, ovat erityisen alttiita kidutukselle. Kidutuksen uhriksi voi kuitenkin joutua kuka tahansa riippumatta iästä, sukupuolesta, rodusta, etnisestä alkuperästä, kansallisuudesta, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä tai sosioekonomisesta asemasta.  Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kaltoinkohtelu täyttää useimmiten kidutuksen tunnusmerkit, ja siinä yhdistyvät monet sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät. 
 
Aseellisissa konflikteissa, petoksesta epäiltyinä, vankilassa tai terrorismin vastaisissa toimissa myös sotilaat voivat olla erityisen alttiita kidutukselle.

3. Keitä kiduttajat ovat?

Kiduttajina voivat toimia valtion viranhaltijat kuten poliisit, sotilaat tai vankiloiden vartijat, mutta myös yksityishenkilöt, kuten rikollisryhmien jäsenet tai perheenjäsenet. Kidutusväkivallan mahdollistajana voi olla myös yhteisö tai ryhmä.  

4. Onko Suomessa kidutettuja? 

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin, jotka ehdottomasti kieltävät kidutuksen kaikissa sen muodoissa. Kidutus on rikos Suomen rikoslaissa, ja siitä seuraa vakavia rangaistuksia, kuten vankeutta. 

Suomessa on kuitenkin raportoitu tapauksia, joissa ihmisiä on kohdeltu epäinhimillisesti ja julmasti. Myös kaltoinkohtelu eli muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus mainitaan Suomen rikoslaissa.  

Suomessa elää myös tuhansia kidutusta kokeneita pakolaisia. 

Maahanmuuttoviraston mukaan vuonna 2023 Suomesta haki tilapäistä suojelua yhteensä 19 426  ihmistä. Turvapaikkahakemuksia jätettiin 5 372 ja kiintiöpakolaisia Suomi otti vuonna 2023 yhteensä 1 342. 

Viimeisimpien arvioiden mukaan pakolaistaustaisista tai konfliktialueilta tulevista ihmisistä kolme neljästä on kokenut entisessä kotimaassaan jonkin väkivaltaisen tapahtuman; sotaa, fyysistä vahingontekoa, seksuaalista väkivaltaa, kidutusta tai vangitsemisen.  

5. Miten kidutetun voi tunnistaa? 

Kidutuksen uhreilla voi olla sekä fyysisiä että psykologisia oireita. Fyysisiä oireita voivat olla mm. vammat, arvet, krooninen kipu ja unettomuus. Psykologisia oireita voivat olla mm. ahdistus, masennus, post-traumaattinen stressihäiriö (PTSD) ja dissosiaatiohäiriöt. Näiden lisäksi voi olla ei-kliinisiä ongelmia, kuten häpeän ja syyllisyyden tunnetta tapahtuneesta, erilaisia sosiaalisia ongelmia, pelkotiloja tai ongelmia kotoutumisessa. 

On tärkeää muistaa, että kaikki kidutuksen uhrit eivät koe samoja oireita. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että osa näistä oireista voi johtua myös muista tekijöistä kuin pelkästään kidutuksesta.

6. Miten kidutettuja voidaan auttaa? 

Kidutusta kokeneen kuntoutuminen on mahdollista, mutta saattaa kestää vuosia. Kidutuksen jäljet ulottuvat aina yhtä ihmistä laajemmalle: jos perheessä on kidutuksen uhri, se vaikuttaa koko perheeseen. Kidutustraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä hoideta asianmukaisesti.      

Kidutuksen aiheuttamat oireet on tärkeää tunnistaa perusterveydenhuollossa, jotta apua on mahdollista saada. Kun tarve on tunnistettu, alkaa yksilöllisesti suunniteltava moniammatillinen kuntoutus. Psykiatrin lisäksi hoitotiimissä on useimmiten esimerkiksi sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti sekä sosiaalityöntekijä. Myös tulkin rooli osana kuntouttavaa tiimiä on tärkeä. 

Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskus on kuntouttanut kidutuksen uhreja yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Vuonna 2023 Psykotraumatologian keskuksessa oli yli 300 potilasta yhteensä yli 26 eri maasta. Eniten asiakkaita oli Syyriasta, Irakista, Kongosta ja Afganistanista. 

 Tekstin lähteinä on käytetty Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen asiantuntijoita sekä Maahanmuuttoviraston tilastoja.