Tutkimus Taysissa: Mitä vakava vamma maksaa ja miten se vaikuttaa potilaan elämänlaatuun?

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri Antti Riuttanen selvitti tutkimuksessaan Tampereen yliopistollisen sairaalan teho-osastolla vuosina 2013–2016 hoidettujen monivammapotilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua ja hoidon kustannuksia. 

Tutkimuksessa olleet 325 potilasta olivat joutuneet teho-osastolle hoitoon vakavan vamman vuoksi. Potilailla oli esimerkiksi liikenneonnettomuudesta tai putoamisesta johtuvia vaikeita lantion, selkärangan tai pään vammoja.

Elämänlaatua selvitettiin kyselytutkimuksella ensin teho-osastolla ja uudelleen vuoden kuluttua vammasta. 

– Vuoden jälkeen hieman yli puolet potilaista ilmoitti edelleen kärsivänsä kivuista. Tämän lisäksi lähes puolella potilaista oli edelleen ongelmia liikkumisen kanssa tai tavanomaisissa askareissa. Ahdistuksen tai masentuneisuuden määrässä sen sijaan ei tapahtunut muutoksia, Riuttanen kiteyttää. 

Käytetyssä EQ-5D-elämänlaatumittarissa kysytään ongelmia viidellä osa-alueella: kipu, liikkuminen, ahdistus tai masennus, itsestään huolehtimien sekä tavanomaiset toiminnot. Tutkija vertaili potilaiden ilmoittamaa elämänlaatua vammaa edeltävän tilanteen lisäksi myös suomalaisen väestön iänmukaiseen keskimääräiseen elämänlaatuun.

Tulotaso ei vaikuta toipumiseen

Vaikka potilaille jäi vammasta haittaa, vamman vakavuus eli vammapisteet eivät kulje käsi kädessä elämänlaadun menetyksen kanssa.

– Tätä selittää osin se, että potilas voi toipua asianmukaisella hoidolla lähes täysin esimerkiksi vatsan alueen vammasta, joka alkujaan uhkasi henkeä. Sen sijaan monista murtumista jää potilaille usein pysyviä haittoja vaikkapa liikkumiseen.

– Selkärangan ja erityisesti selkäydinvamman saaneilla pysyvien haittojen riski on suurin. Toisaalta esimerkiksi päänvamman saaneilla elämänlaadun lasku oli pienintä, mikä viittaa siihen, että nämä potilaat toipuivat vammoistaan muita potilaita paremmin.

Huonompiin toipumistuloksiin liittyi myös pidempi tehohoitojakso ja matala koulutustaso. Sen sijaan sukupuolella, potilaan iällä tai sosioekonomisella ryhmällä ei todettu olevan yhteyttä parempaan tai huonompaan toipumiseen.

– Potilaat erilaisista sosioekonomisista ryhmistä toipuivat vammoista yhtä hyvin. Eli vaikka esimerkiksi työttömyys heikensi elämänlaatua ennen vammaa, niin vammoista toivuttiin yhtä hyvin. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että kaikki vakavasti loukkaantuneet potilaat hoidetaan Suomessa julkisessa terveydenhuollossa, jossa potilaan varallisuus tai tulotaso ei vaikuta siihen, missä potilasta hoidetaan ja mitä hoito sisältää. 

Pieni potilasryhmä, iso kustannus

Elämänlaadun lisäksi Riuttanen tutki vakavasti loukkaantuneiden potilaiden aineistoja kustannusten näkökulmasta. Kahden vuoden aikana 252 potilaasta aiheutui noin 20 miljoonan euron kustannukset. Keskimäärin potilaan hoito maksoi muutamia kymmeniä tuhansia euroja, mutta kalleimmillaan kustannukset nousivat useisiin satoihin tuhansiin euroihin.

– Pieni porukka hyvin kallishoitoisia potilaita vastaa isosta osasta kustannuksia. Hoitokustannusten mediaani eli tutkittavien joukossa keskimmäisen potilaan kustannus oli reilu 40 000 euroa, ja joka neljännen potilaan kahden vuoden kustannukset olivat vähintään 97 000 euroa. Kallein hoito oli hieman yli puoli miljoonaa, Riuttanen kertoo.

Kustannuksia nostivat erityisesti vammapisteiltään vakavimmat vammat sekä alaraajan tai lantion ja kasvojen alueen vammat. Suurin osa rahasta kuluu hoidon ensimmäisenä vuotena, jonka jälkeen kustannusten määrä pienenee pikkuhiljaa. 

– Monivammapotilaiden hoito on kallista ja vie runsaasti yhteiskunnan resursseja. Valtaosa kustannuksista syntyi suorista hoitokustannuksista, kuten sairaalahoidosta, kuntoutuksesta ja lääkehoidosta. Tämän lisäksi välilliset kustannukset, kuten ansionmenetyskorvaukset sekä työkyvyttömyyseläkkeet tai -korvaukset olivat merkittäviä työikäisillä sekä korkeammin koulutetuilla potilailla. 

– Kustannusten suuri vaihtelu potilaiden välillä sekä vakavien vammojen ennakoinnin hankaluus tekevät resurssien suunnittelusta hyvin vaikeaa. Tämän vuoksi lisätutkimusta tarvittaisiin selvittämään erityisesti kalleimpien hoitojen syntymekanismeja sekä annettujen hoitojen kustannusvaikuttavuutta.

Tutustu tutkimusartikkeleihin:

Health-Related Quality of Life in severely injured patients in Finland: an observational cohort study of 325 patients with 1-year follow-up | Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine (springer.com)

Cumulative costs of severe traffic injuries in Finland: a 2-year retrospective observational study of 252 patients | Scientific Reports (springer.com)