Lämpö kutsuu vieraslajeja ja voi tappaa kaloja

Vesistöissä ja rannoilla voi tavata vieraslajeja, joita ovat esimerkiksi hyytelösammaleläin, isosorsimo ja kanadanvesirutto. Vieraslajit voivat pilata uimarantoja sekä haitata kalojen elämää ja vesistöjen alkuperäisiä kasveja. 

Jos havaitset vieraslajin vesistössä, ilmoita siitä vieraslaji.fi -sivustolle mieluiten kuvan kera.

Hyytelösammaleläin nauttii ravinteikkaista vesistä

Kesä on alkanut melko lämpimänä ja järvivesien lämpötila noussut hyytelösammaleläimelle (Pectinatella magnifica) suotuisalle tasolle. Tämä molluska on sisävesien vieraslaji, joka viihtyy runsasravinteisissa ja lämpimässä, yli 15-asteisessa vedessä. Havainnot siitä keskittyvät yleensä elo-syyskuulle, mutta joskus sitä esiintyy jo kesä-heinäkuun vaihteessa.

Pienten eliöiden muodostama hyytelömäinen yhdyskunta kiinnittyy yleensä vesikasveihin tai esimerkiksi laiturin rakenteisiin, mutta voi myös irrota alustastaan ja kellua vedessä. Ihanteellinen kasvupaikka sille on matala järven lahti tai hitaasti virtaava joki.

Pirkanmaalla ja Hämeessä hyytelösammaleläintä on havaittu Pyhäjärvellä ja Vanajavedellä sekä Miemalanselän–Lepaanvirran alueella.

Hyytelösammaleläimen torjunta on hankalaa, mutta sen lisääntymistä voi yrittää hillitä. Jos näet tämän vesilajin, nosta yhdyskunnat maalle kuivumaan ja kompostoi tai hautaa ne maahan jälkikäteen. Veneiden ja kalastusvälineiden puhdistaminen tai huolellinen kuivattaminen ennen siirtoa järvestä toiseen voi estää lajin leviämisen uusille alueille.

Isosorsimo on korkea rantakasvi

Isosorsimo (Glyceria maxima) on 1–2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi. Se muodostaa laajoja, heleänvihreitä, usein puolikelluvia kasvustoja vesistöjen rannoille. Kasvin korsi on vankka, sen lehdet ovat 5–15 mm leveät ja alta kiiltävät. Tähkylöiden väri vaihtelee kellanruskeasta kellanvihreään. Isosorsimo muistuttaa rantojen yleisempää vesikasvia, järviruokoa.

Isosorsimoa esiintyy laajasti Pirkanmaan ja Hämeen seudulla.

Myös isosorsimon hävittäminen on työlästä. Yksittäisten kasvien muodostamia pieniä kasvustoja voi yrittää pitää kurissa kitkemällä, mutta isompien esiintymien hävittäminen vaatii usein kaivinkoneen apua.

Kanadanvesirutto on vesistöjen haittalaji

Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) on haitalliseksi säädetty vieraslaji. Se on uposkasvi, joka muodostaa laajoja massakasvustoja vesistöissä. Kanadanvesirutto on väriltään tummanvihreä ja kasvaa 30–200 cm:n pituiseksi. Kasvilla ei ole varsinaisia juuria. Se viihtyy erityisesti rehevissä järvissä, mutta kasvaa myös hitaasti virtaavissa joissa ja isoissa ojissa.

Kanadanvesiruttoa esiintyy laajasti Pirkanmaan ja Hämeen seudulla.

Kanadanvesiruton leviämisen estäminen on tärkeää, sillä haitallisena vieraslajina se voi aiheuttaa erityistä haittaa alkuperäisluonnolle. Kalastusvälinet ja veneet kannattaa pitää puhtaana, kun vesistöstä siirrytään toiseen vesistöön. Vesirutto on viheliäinen hävitettävä, sillä se voi lisääntyä pienistäkin kasvinpätkistä. Perinteisen niittämisen sijaan kasvin poistaminen esimerkiksi raivausnuottaa, eli suurta keräävää verkkoa käyttämällä on usein tehokkaampi keino.

Kalat voivat kuolla stressiin

Tavallisin kalojen kuolinsyy näin kesähelteellä on veden korkeasta lämpötilasta ja laskevasta happipitoisuudesta niille aiheutuva stressi. Erilaiset kalataudit ja -loiset voivat heikentää kalojen kuntoa ja kykyä sietää lämpötilastressiä.

Kalat ovat vaihtolämpöisiä. Kun ympäristön lämpötila nousee, kalojen aineenvaihdunta kiihtyy ja ne tarvitsevat enemmän happea elintoimintojensa ylläpitämiseen. Samalla veteen liuenneen hapen määrä laskee. Tilanne käy kriittiseksi, kun veden lämpötila nousee riittävästi. On hyvin mahdollista, että kaloja kuolee lämpimien kesäsäiden jatkuessa erityisesti matalissa järvissä.

Vieraslajit ja kalakuolemat eivät liity toisiinsa, mutta lämmin sää lisää niiden molempien esiintyvyyttä.

Pirkanmaan ELY-keskus ohjeistaa: Näin toimit, jos havaitset kalakuolemia

1. Kirjaa ylös mahdolliset tekijät, joilla voi olla yhteys kalakuolemaan, kuten esimerkiksi poikkeuksellinen samentuminen tai veden väri, vaahto, levämäärä tai veden lämpötila.
2. Ota mahdollisuuksien mukaan valokuvia ja videoita kaloista ja niiden ympäristöstä.
3. Ota yhteyttä kunnan ympäristöviranomaiseen tai ELY-keskukseen. Kunta- ja ELY-keskus harkitsevat tapauksen jatkoselvitystarpeen.