Pohjois-Pohjanmaan lettosoiden maastoinventoinneissa kolmas ja viimeinen kesä

Tavoitteena on parantaa tietoa suojelualueiden ulkopuolisten lettojen esiintymien määrästä ja nykytilasta, sekä lisätä avoimesti saatavissa olevaa luontokohdetietoa. Inventointien ansiosta lettojen esiintymisestä, tilasta sekä hoito- ja ennallistamistarpeesta on maakunnan alueella nyt hyvä yleiskuva, vaikka kaikille soille ei projektin aikana ehditäkään.

Kolmas kesä inventointeja

Kesinä 2022–23 inventoitiin noin 250 suota koko Pohjois-Pohjanmaalla, pinta-alana n. 15 000 ha. Näistä noin 150:ltä löytyi lettoa, pinta-alana yhteensä n. 900 ha. Tänä kesänä saataneen inventoiduksi satakunta suota lisää. Odotetusti eniten lettoja on löytynyt Kuusamosta ja Kiimingin alueelta. Syötteen seudulla ja Iissä on melko paljon pieniä lettoja. Maakunnan itäosissa on vielä melko paljon lähes luonnontilaisia lettoja, vaikka ojitettujakin on lukuisia. Länsiosissa letot ovat suuresti kärsineet ojituksista. Eteläosissa letot ovat enimmäkseen tuhoutuneet.  

Lettojen lisäksi on löytynyt monia karttoihin merkitsemättömiä lähteitä ja joitakin uhanalaisten kasvien ennestään tuntemattomia esiintymiä. Valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten kasvien museonäytteitä on saatu täydennettyä.

Lettojen tila on heikentynyt, mutta ajantasainen tieto auttaa niiden vaalimisessa 

Pohjois-Pohjanmaa on soinen maakunta; noin puolet sen pinta-alasta on suota. Ravinteisimmat suot ovat keskittyneet Kuusamoon ja Oulun Kiimingin alueelle, missä maaperässä on runsaasti kalkkia. Muualla letot liittyvät etupäässä pohjavesien purkauksiin. Jo kahden vuosisadan ajan jatkuneet kuivatukset ovat voimakkaasti muuttaneet etenkin maakunnan eteläisen ja läntisen osan soita.
 
Lettosoita on kuitenkin jäljellä suojelualueilla, mutta myös niiden ulkopuolella on sekä tunnettuja että potentiaalisia kohteita. Suojelualueiden letoista on melko hyvät inventointitiedot, mutta tiedon taso suojelualueiden ulkopuolisten lettojen esiintymien määrästä ja nykytilasta on ollut riittämätöntä. 

Tiedon tason parantaminen lettojen esiintymisestä ja tilasta edistää maanomistajien mahdollisuuksia ottaa esiintymät huomioon toiminnassaan. Näiden arvokkaiden elinympäristöjen turvaamiseen on myös hyviä keinoja. Lettoja voidaan turvata mm. Helmi-elinympäristöohjelman puitteissa, joko vapaaehtoisen suojelun keinoin tai luonnonhoito- ja ennallistamistoimenpiteillä. Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset letot ovat metsälain perusteella turvattavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Myös monet metsäsertifioinnin kriteereissä ja metsänhoitosuosituksissa mainitut suoluonnon turvaamissuositukset koskevat lettoja. 

Hankkeessa kootaan myös tietoa lettojen perinteisestä käytöstä, esim. niitosta, laidunnuksesta ja muusta kulttuuriperinnöstä. Kaipaammekin yhä yleisön vihjeitä soiden perinnekäytöstä.

Letot ovat monimuotoisinta suoluontoa

Letot ovat suoluontotyypeistä rehevimpiä ja harvinaisimpia. Ne ovat myös tärkeä elinympäristö vaateliaalle ja monimuotoiselle lajistolle. Lettoja esiintyy etenkin alueilla, joiden maa- ja kallioperässä on runsaasti kalkkia. Lettoihin liittyy usein myös voimakas pohjavesien vaikutus.
 
Letot ovat harvinaistuneet pellonraivauksen takia jo ennen 1950-lukua. Sen jälkeen merkittävin muutostekijä on ollut metsäojitus. Ojitukset ja muu maankäyttö lettosuon ulkopuolella voi muuttaa ojittamattomankin leton vesitaloutta ja aiheuttaa kuivahtamista, karuuntumista ja lettolajiston taantumista. Kaikki lettoluontotyypit ovat uhanalaisia. Lettojen taantuminen on heikentänyt myös lettolajiston elinvoimaisuutta. Lähes puolet uhanalaisista suokasvilajeista elää ensisijaisesti letoilla. Kasvien lisäksi suot ovat tärkeitä elinympäristöjä eläimille, ja nimenomaan letot ovat olennaisia esim. joillekin surviaissääskille, sienisääskille ja muurahaisille. Lettojen turvaamisella on siksi merkittävät monimuotoisuusvaikutukset.

Helmi-ohjelma

Ympäristöministeriön käynnistämän Helmi-ohjelman toimet tarttuvat Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Ohjelmassa suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa. Toiminta perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Suojeltavista alueista saa korvauksen, ja valtio tukee kunnostus- ja hoitotoimia.

Lisätietoja sekä yhteydenotot liittyen kartoituksiin ja mahdollisiin yleisövihjeisiin soiden perinnekäytöstä. Toimittajat ovat tervetulleita mukaan myös maastokäynnille!

Pohjois-Pohjanmaan maastoinventoinnit: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus:

• suunnittelija, inventoija Matias Wolff, puh 050 350 8167,
• erikoissuunnittelija, inventoija Pirita Oksanen, puh. 0295 024 235,
• sähköposti: etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi.
   

Maanlaajuinen lettohanke: 

• vanhempi tutkija Aira Kokko, Suomen ympäristökeskus (Syke), puh 0295 251 290, 
• sähköposti: etunimi.sukunimi@syke.fi.