Siltalan syksyn kaunokirjoissa kaksi esikoisromaania ja kirjallinen loppumeri

"Jos korvia höristi, saattoi kuulla syvärakenteen tasaisen hengityksen."

Mitä hämäräperäistä tapahtuu kilometrien syvyydessä maan alla? Minkä salaisuuden kätkee raunioiksi pommitettu kaupunki Laima? Mitä Rainbow Dash ja muut ponit löytävät valtavalta kaatopaikalta?

Hevosharrastajien maailmaan sijoittuva ja Tallitylleröt-ryhmän edesottamuksia seurannut Neljä ratsastajaa -sarja huipentuu Tuhatkaunokin tuhossa, joka käsittelee maailmanloppuja monissa eri tyylilajeissa – unohtamatta kirjallisuuden itsensä loppua. Samaan aikaan ponisarjan kanssa päätöksensä saa trilogia, jonka aiemmat osat olivat Neuromaani (2012) ja Jatkosota-extra (2017).

Uusi romaani palmikoi, bastardisoi ja romahduttaa Yli-Juonikkaan aiempaa tuotantoa ja jatkaa monien edeltävien teosten tarinalinjoja. Kirjailija etsii yhteyttä lukijaan, jolta peritään vanhoja velkoja.

Joka sekunti miljardeja ovia sulkeutuu lopullisesti. "Uhkasakosta huolimatta julkaisen kaikki tiedot tunnelisodasta", tuntuu Yli-Juonikas kirjallaan sanovan, vaikka tekijän todelliset tarkoitusperät muuttuvatkin teoksen edetessä aina vain tulkinnanvaraisemmiksi. Tuhatkaunokin tuho ei ole alkumeri vaan loppumeri.

Jaakko Yli-Juonikas (s. 1976) on Turussa asuva vapaa kirjailija. Hän on kirjoittanut eräitä nykykirjallisuutemme omaperäisimmistä teoksista, muiden muassa Neuromaanin (2012) ja Vanhan merimiehen tarinan (2014). Politiikkaa satirisoiva Jatkosota-extra (2017) oli Finlandia-ehdokkaana. Lajityyppejä sekoittava ponikirjasarja Neljä ratsastajaa on herättänyt lukijoissa ihastusta ja hämmennystä.

Tuhatkaunokin tuho ilmestyy 22.8.

Nainen saapuu Islantiin viettääkseen kaksi kuukautta pikkuruisessa Laugarvatnin kylässä. Vastassa on taiteilijaresidenssi vanhassa hampurilaisravintolassa, veden äkilliset olomuodot sekä mannerlaattojen saumoista purkautuvat muistot.

Matka limittyy sairauskertomuksen kanssa, kun 27-vuotiaana sairastettu pahanlaatuinen rintasyöpä nousee menneisyydestä uudelleen koettavaksi. Radikaalien hoitojen keskellä nainen suunnittelee hautajaisiaan ja opettelee vieraaksi muuttunutta kehoaan.

Mutta sitten pitäisikin elää kokonainen elämä.

Vedestä ja surusta on tarina luopumisesta ja rajallisuudesta, sattumanvaraisuudesta ja vääjäämättömyydestä. Islannin karu luonto laajenee kuvaukseksi ihmismielestä, kerronnan lempeä ote kylvettää ja hoitaa.

Salli Kari (s. 1986) on helsinkiläinen teatterilavastaja ja kokonaisvisualisti, joka on valmistunut Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Vedestä ja surusta on hänen esikoisteoksensa.

Vedestä ja surusta ilmestyi 5.8.

Salli Kari esiintyy Helsingin Taiteiden yössä Rosebud Sivullisessa (Kaisaniemenkatu 5) torstaina 15.8. klo 16.30.

Kobolttiprinssit on hypnoottinen romaani maan aarteista, sairaudesta ja perheestä.

Karras on geologi, jonka näkökenttään ilmaantuu keväällä outo häiriö. Se pakottaa keski-ikäisen malminetsijän hakeutumaan tutkimuksiin ja palaamaan ensipuhelimesta haaveilevan lapsensa päiviin.

Kun Karraksen työ mustaliuskealueella keskeytyy, kanadalainen kilpailija paikantaa Keski-Lapista merkittävän akkumetalliesiintymän. Alkaa kilpajuoksu resursseista, joiden tulisi nostaa Suomi vihreän murroksen kärkimaaksi Euroopassa.

Kobolttiprinssit on kehon ja luonnon kauhuista ammentava kertomus kaivoskilpailusta, kuolemanpelosta ja maskuliinisesta saavuttamisen pakosta. Etsiessään yhtäläisyyksiä ihmisestä ja kivestä romaani kohdistaa katseensa löydöksiin, joiden vuoksi maata tai meitä ei voida jättää rauhaan.

Samalla esiin halkeilee moniääninen kertomus isästä, lapsesta ja ristikkäisistä haaveista, jotka kohtaavat kuormittavassa elämänvaiheessa. Syyt syvään pelkoon löytyvät aina läheltä. Kun elämä saavuttaa pimeimmät pisteensä, etsimisen on muututtava löytämiseksi.

Mikko Granroth (s. 1982) on tamperelainen kirjoittaja. Hänen esikoisteoksensa, novellikokoelma Mustat juuret julkaistiin keväällä 2022. Kobolttiprinssit on Granrothin ensimmäinen romaani.

Kobolttiprinssit ilmestyy syyskuussa.