Uutta tutkimustietoa valkosormisuusoireen syistä

Helsingin yliopiston johtama kansainvälinen tutkimus tunnisti useita Raynaud’n taudin geneettisiä riskitekijöitä ja osoitti ensimmäistä kertaa niiden biologisen vaikutusmekanismin solutasolla.  

Cell Genomics -tiedelehdessä julkaistut tulokset osoittavat, että Raynaud’n taudin riskiin yhdistetyt geenit liittyvät pääasiassa verisuonien supistumisherkkyyteen ja elimistön puolustusmekanismeihin.  Osa tunnistetuista riskigeeneistä vaikuttaa siihen, miten verisuonet reagoivat välittäjäaineisiin, kuten adrenaliiniin ja typpioksidiin.  

Tutkimus toteutettiin hyödyntämällä suomalaista FinnGen-tutkimusaineistoa sekä muita laajoja geenitutkimusaineistoja. Geenejä tutkimalla saadut havainnot pystyttiin todentamaan laboratoriokokeilla pienten verisuonien eli hiussuonien soluissa yhteistyössä Stanfordin yliopiston kanssa.  

– Tutkimuksemme tuo esille biologisia mekanismeja Raynaud’n taudissa sekä solumalleissa että väestötasolla. Samalla se selventää immuunipuolustuksen ja verenkierron säätelyn merkitystä Raynaud’n taudin riskissä ja solujen toiminnassa, sanoo tutkimusta Suomessa johtanut ryhmänjohtaja Hanna Ollila Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM). 

Adrenerginen järjestelmä reagoi kylmään verisuonten supistumisella

Raynaud’n taudin taustalla on pienten verisuonien poikkeuksellisen voimakas supistuminen esimerkiksi sormien altistuessa kylmälle.  Sormet muuttuvat ensin valkoisiksi, sinertävät verenkierron loppuessa ja lopuksi punertavat, kun veri palaa pieniin verisuoniin. 

Ilmiötä esiintyy noin 3–5 prosentilla väestöstä. Tyypillisesti ilmiöön ei liity muuta oireita, mutta toisinaan sen taustalla on jokin muu sairaus.  

Nyt julkaistu, yli miljoona osallistujaa kattanut tutkimus vahvisti etenkin adrenergisen signaalijärjestelmän yhteyttä Raynaud’n tautiin. Tiettyjen ADRA2A-geenin muotojen havaittiin lisäävän Raynaud’n taudin riskiä.  

– Havaitsimme Raynaud’n tautiin yhteydessä olevien geenivarianttien vaikuttavan ADRA2A-geenin ilmenemiseen ja näin ollen mahdollisesti myös adrenergisen reseptorin lisääntyneeseen määrään Raynaud’n taudista kärsivillä, sanoo väitöskirjatutkija Anniina Tervi FIMMistä. 

Saman geenin todettiin solukokeissa vaikuttavan pienten verisuonien sileiden lihassolujen supistumisherkkyyteen kylmässä ympäristössä.  

– Geneettisen tausta-aineiston ansiosta pystyimme tässä tutkimuksessa osoittamaan solukokeissa, että tauti välittyy ADRA2A-geenin koodaaman reseptorin kautta, kun edeltävä tutkimus valkosormisuudesta on pitkälti keskittynyt ADRA2C-geenin ja sen koodaamaan reseptoriin, kertoo tutkijatohtori Markus Ramste Stanfordin yliopistosta. 

Mielenkiintoinen havainto saatiin myös vertailtaessa ADRA2A-geenimuodon yleisyyttä Suomen sisällä. Raynaud’n taudille altistavan muodon havaittiin olevan yleisempi Lapissa kuin Etelä-Suomessa.  

Väestötason tutkimusaineistot voivat mahdollistaa tautimekanismien selvittämisen 

Tutkimuksessa saavutetut tulokset ovat hyvä osoitus siitä, miten geenitutkimuksen löydöksiä voidaan hyödyntää ja laajentaa solutason tutkimuksissa erilaisten sairauksien ja ilmiöiden biologisten mekanismien löytämiseksi.  

– Tämän kaltaiset tutkimukset korostavat FinnGenin ja vastaavien tutkimusaineistojen ja kliinisen yhteistyön hyötyjä tautien ymmärtämisessä. Aineistot ja niihin perustuva tutkimus auttavat aiemmin havaittujen tautimekanismien tarkentamisessa ja jopa uusien tautimekanismien löytämisessä, Ollila toteaa.  

Tutkimukseen osallistui tutkijoita Helsingin yliopistosta, Stanfordin yliopistosta, Viron biopankista ja Harvardin yliopistosta.  

Alkuperäinen julkaisu:

Genetic and Functional Analysis of Raynaud's Syndrome Implicates Loci in Vasculature and Immunity. Cell Genomics, 2024. DOI:  https://doi.org/10.1016/j.xgen.2024.100630

Lisätietoja:

Ryhmänjohtaja Hanna Ollila
Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM, HiLIFE, Helsingin yliopisto
s-posti: hanna.m.ollila@helsinki.fi