Perhehoitaja Annette: “Ihmisten kanssa olen kotonani.”

Annette Kemppainen Järvenpäästä on ikääntyneiden perhehoitaja, joka työskentelee asiakkaidensa kotona.  

– Jos äitini eläisi, hän muistuttaisi nyt, että jo pikkutyttönä kysyin kaikilta mummoilta ja papoilta, voinko kantaa heidän ostoskassinsa. Se kuvastaa hyvin sitä, kuinka omalla alallani työskentelen. Olen aina ihmisten seurassa tuntenut oloni kotoisaksi,  Annette kuvailee.

Aiemmin lastensuojelun parissa työskennellyt Annette on toiminut ikääntyneiden perhehoitajana vuodesta 2019 asti ja oli pitkään Järvenpään ainoa ikääntyneiden ihmisten perhehoitaja. Nykyään heitä on muitakin, mutta enemmänkin voisi olla. 

Annetten mielestä perhehoitajiksi sopivat parhaiten ihmiset, jotka viihtyvät ihmisten parissa ja joilla on suuri sielu, huumorintajua, kunnioitusta toisen kotia ja elämänvalintoja kohtaan sekä joustava ote työhön. 

Perhehoitajilta ei edellytetä mitään tiettyä koulutustaustaa, vaan Keusote järjestää perhehoitajille valmennuksen sekä tarjoaa tukea, ohjausta ja neuvontaa varsinaisen työn aikana.  

– Tärkeää työssä on, että perhehoitaja jaksaa keskustella ja erityisesti kuunnella. Monet asiakkaat kaipaavat seuraa ja kertovat mielellään esimerkiksi lapsuudestaan ja nuoruudestaan. He ovat saattaneet keittää kahvin minulle valmiiksi ja kertovat heti saavuttuani, että ovat jo kovasti odottaneet tuloani, Annette kertoo.

Monipuolinen työnkuva

Perhehoitajan työnkuva on monipuolinen. Annette kuvaakin, että työhön kuuluu “ihan kaikki tavalliseen arkeen liittyvä mummosta tai papasta riippuen”. Hän muun muassa käy asioilla ja lääkärikäynneillä asiakkaidensa kanssa sekä auttaa heitä pienissä kotiaskareissa ja ruuanlaitossa.  

Tuntimäärä ja työtehtävät riippuvat asiakkaan avun tarpeesta. 

– Minulla on asiakkaina paljon muistisairaita. Yksi vuoro voi olla esimerkiksi 3 tuntia. Vietän sen ajan asiakkaan kanssa joko hänen kotonaan tai sitten käymme yhdessä asioilla. Työpäivä voi koostua vaikka 1–3 asiakaskäynnistä, mutta muutoksiakin voi tulla. Asiakas voi esimerkiksi joutua sairaalaan, jolloin perhehoitajan käynti jää väliin, Annette kuvailee.

Sairaanhoidolliset tehtävät eivät kuulu perhehoitajalle, vaan niistä vastaa tarvittaessa esimerkiksi kotihoito. 

“Työstä tulee äärettömän hyvä mieli”

Annette kertoo, että ihmisten kanssa tehtävä työ ei hänestä edes tunnu työltä. Hän kiintyy omiin asiakkaisiinsa – “mummoihin ja pappoihin” – ja saa itselleen paljon työn merkityksellisyydestä. 

Annetten asiakkaat ovat kaikki yhtä ihania, mutta yksi varjopuoli työssä on.  

– Asiakkaani ovat kaikki ikäihmisiä, ja mä olen mukana heidän hoidossaan alusta loppuun asti. Loppu tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että asiakas menehtyy. Kun häneen on ehtinyt tulla ihan oma kiintymyssuhteensa, niin menehtyminen on välillä sellainen asia, joka saa ajattelemaan, että nyt en jaksa. 

Työ kuitenkin vie mennessään, ja vaikka olisi ikäväkin päivä, asiakkaalla esimerkiksi kipuja tai vaikeita lääkärikäyntejä, niin työ antaa enemmän kuin ottaa: 

– Se on just se tunne, joka tulee siitä, kun voi auttaa ihmistä, on avuksi, tueksi ja turvaksi. Siitä tulee ihan äärettömän hyvä mieli, kun huomaa, että pystyy antamaan sen asiakkaan tarvitseman avun, ja miten sua on odotettu sinne kotiin. Perhehoitoa voisi sanoa yksinkertaisesti työksi, joka antaa paljon iloa sekä perhehoitajalle että ikäihmiselle, Annette kuvailee.