Eläkeuudistuksessa tulee keskittyä koko julkiseen talouteen eikä juuttua työeläkejärjestelmän aktuaariseen reiluuteen

Aikaisemmilla vuosien 2005 ja 2017 eläkeuudistuksilla on ollut mittavat vaikutukset Suomen työllisyyteen ja julkiseen talouteen. Esimerkiksi Gruber, Kanninen ja Ravaska (2022) havaitsivat vuoden 2005 eläkeikärajan laskemisen kasvattaneen 62–64-vuotiaiden eläköitymistä 47 prosenttiyksiköllä, Nivalainen ja Ilmakunnas (2023) havaitsivat, kuinka vuoden 2017 eläkeuudistuksen jälkeinen alimman vanhuuseläkeiän nousu kolmella kuukaudella nosti työstäpoistumisikää 0,6 kuukautta. Myös kansainvälisessä eläkekirjallisuudessa on havaittu eläkeuudistuksilla olevan merkittävä vaikutus ihmisten eläköitymiskäyttäytymiseen (ks. esim. Börsch-Supan ja Coile 2018).  

Yksi eläkeneuvottelupöydällä oleva asia lienee valinnanvapaus eläkejärjestelmässä. Aikaisemmat eläkeuudistukset ovat pyrkineet lisäämään joustavuutta eläköitymispäätöksissä kannustamalla työntekoon alinta eläköitymisikää pidempään ja tarjoamalla mahdollisuutta nostaa eläkettä varhennettuna jo ennen alinta eläkeikää. 

Osittain varhennettu vanhuuseläke (OVE) otettiin käyttöön 2017 korvaamaan aikaisempi osa-aikaeläke. OVE:n avulla lähellä alinta vanhuuseläkeikää oleva voi halutessaan nostaa osan kertyneestä työeläkkeestään jo ennen vanhuuseläkettä. Ennen alinta vanhuuseläkeikää otettu OVE leikkaa tulevaa vanhuuseläkettä pysyvästi varhennusvähennyksellä. Eli toisin kuin edeltäjänsä, OVE:n oli tarkoitus olla aktuaarisesti reilu. 

Mikä ihmeen aktuaarinen reiluus? 

Aktuaarinen reiluus on vakuutusjargonia ja tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että OVE:n nostaminen ei vanhuuseläkkeen pienentymisen takia aiheita kustannuksia eläkejärjestelmälle. Muille eläkevakuutetuille ei koidu suurempia eläkemaksuja OVE:n nostajien takia. 

On kuitenkin huomioitavaa, että osittain varhennettu vanhuuseläke on kustannuksiltaan neutraali vain eläkejärjestelmän näkökulmasta, ei koko julkisen talouden näkökulmasta.  

Vaikka varhennettu eläke pienentää pysyvästi myös Kelan maksamaa kansaneläkettä ja takuueläkettä, ei OVE:n nostolla ole vaikutuksia muihin vanhuuseläkkeen aikaisiin Kelan etuuksiin. Vanhuuseläkeläisen on mahdollisuus saada toimeentulotukea ja eläkkeensaajan asumistukea, jotka ovat tarveharkintaisia tukia, eli niiden määrään vaikuttaa edunsaajan tulot. Varhennusvähennyksen takia pienempää työeläkettä saava voi olla oikeutettu suurempaan asumistukeen tai toimeentulotukeen, josta julkiselle taloudelle koituvia lisäkustannuksia OVE:n varhennusvähennys ei kata.  

Myös ansiotuloverotuksen vähennykset voivat luoda kannustimia osittain varhennetun eläkkeen nostamiselle, joita ei voida pitää julkisen talouden kannalta neutraaleina. Ansiotuloverotuksessa saa verovähennykset erikseen niin työtulosta kuin eläketulosta. Nostamalla osittain varhennettua työeläkettä pääsee hyödyntämään näitä molempia vähennyksiä ansiotuloverotuksessa. 

Ihmiset arvioivat eläköitymispäätöstensä taloudellisia vaikutuksia luonnollisesti kokonaisnettotulojensa perusteella työeläkejärjestelmästä saadun bruttoeläkkeen sijaan. Työeläkejärjestelmä on julkisen talouden kannalta niin keskeinen, ettei eläkeuudistuksia suunnitellessa ole mielekästä tarkastella reiluutta vain työeläkejärjestelmän sisällä. Tämä korostuu valmisteilla olevassa eläkeuudistuksessa, jonka keskeinen tavoite on miljardisäästöt julkiselle sektorille.  

Eläke-etuuksien kustannusneutraalius ei ole välttämätöntä. Työeläkejärjestelmässä on jo entuudestaan elementtejä, jotka eivät pyri aktuaariseen neutraaliuteen, kuten palkattomien aikojen karttumat. Itse valmistuin juuri maisteriksi, ja tämä näkyy työeläkeotteessani 64 euron, aktuaarisesti epäreiluna, eläkekarttumana suoritetusta tutkinnosta. 

Mikäli kuitenkin eläkejärjestelmään halutaan sisällyttää kustannusneutraalia valinnanvapautta, tulisi reiluus ymmärtää koko julkisen rahankäytön reiluutena, eläkevakuutusjärjestelmän sisäisen sijaan.  

Linkki Labore-blogin sivuille.

Kirjallisuus:

Börsch-Supan, A. and Coile, C. (eds) (2018). Social security programs and retirement around the world: Reforms and retirement incentives, Chicago: University of Chicago Press. 

Gruber, J., Kanninen, O., & Ravaska, T. (2022). Relabeling, retirement and regret. Journal of Public Economics, 211. https://doi.org/10.1016/j.jpubeco.2022.104677 

Nivalainen, S. & Ilmakunnas, I. (2023). Vuoden 2017 eläkeuudistus: Vanhuuseläkeiän nousun vaikutus työllisyyteen ja muihin työmarkkinatiloihin. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2/2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-691-362-2 

Kirjoittaja toimi tutkijaharjoittelijana Laboren Julkisen talouden tutkimuslohkolla kesällä 2024 ja blogi on osa korkeakouluharjoittelijoiden juttusarjaa.