Kohtuuden käsite on avainasemassa kestävien ruokayritysten kehittämisessä

Ruokayritysten toiminta kuormittaa luontoa. Vaikka sekä ruokayritykset että muut yhteiskunnalliset toimijat tiedostavat tämän ja tekevät jo paljon kestävyyden edistämiseksi, nykyiset kestävyysstrategiat eivät näytä pysäyttävän ilmaston nopeaa lämpenemistä tai luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Siksi tarvitsemme uusia tapoja lähestyä kestävyyttä, jotka pureutuvat kestämättömyyden juurisyihin, kuten ylikulutukseen, ja niihin rakenteisiin, jotka ylläpitävät luontoa vahingoittavaa toimintaa. Kohtuus, joka perustuu vahvan kestävyyden periaatteisiin, tarjoaa tähän vaihtoehtoisen lähestymistavan.

Kohtuus (englanniksi sufficiency) on nouseva käsite kestävyyskeskusteluissa ja merkittävä lähestymistapa kasvaviin kestävyysongelmiin. Se perustuu ymmärrykseen planeetan rajoista ja siitä, että ihmiskunnan on hidastettava ja vähennettävä resurssien kulutusta pysyäkseen näiden rajojen sisällä. Kohtuuden käsitettä on kuitenkin haastavaa soveltaa liiketoimintaan nykyisessä talousjärjestelmässä. Siksi sen merkitystä on tärkeää tutkia eri konteksteissa ja tarkentaa, mitä se tarkoittaa eri toimijoille. 

KTM Jessica Jungell-Michelssonin väitöstutkimus tarjoaa määritelmän kohtuudelle ja uutta tietoa siitä, mitä kohtuus tarkoittaa yritystoiminnassa, erityisesti ruokasektorilla. 

– Tutkimusta varten tein laajan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kohtuudesta ja haastatteluja 20 erilaisessa suomalaisessa ruokayrityksessä, 30. elokuuta väitellyt Jungell-Michelsson kuvailee väitöstutkimustaan.

Tutkimus osoittaa, että kohtuus on merkittävä kestävyysperiaate, joka koskee sekä kuluttajia että tuottajia. Kohtuuden integroiminen ruokayrityksiin edellyttää siirtymistä vähemmän ihmiskeskeiseen ja enemmän luontokeskeiseen toimintatapaan. 

– Luontokeskeinen toimintatapa ruoka-alalla tarkoittaa sitä, että ruoantuotanto ja -kulutus mukautuvat luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin vuodenaikoihin ja paikallisten olosuhteiden mukaisesti. Esimerkiksi ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden, kuten vaikkapa Perusta talvella Suomeen tuotujen mustikoiden, sijaan tulisi suosia paikallisia vaihtoehtoja. Samalla luonnolle haitallisia prosesseja ja tuotteita voidaan vähentää tai korvata, esimerkiksi vaihtamalla ulkomainen liha paikallisesti viljeltyihin härkäpapuihin, Jungell-Michelsson kertoo.

Luontokeskeinen toimintatapa tarkoittaa myös sitä, että huomioidaan luonto ja kaikki sen eliöt - ei pelkästään ihmiset - keskeisenä sidosryhmänä kaikessa taloudellisessa toiminnassa.

Ruoan kestävyys koskettaa ja kiinnostaa monia

Ruokayrityksillä on merkittävä rooli siinä, millaisia ruokatuotteita kuluttajille tarjotaan ja kuinka kestäviä nämä tuotteet ovat. Siksi on tärkeää ymmärtää, mitä ruokaorganisaatioiden sisällä tapahtuu, kun ne alkavat käsitellä niin monimutkaista aihetta kuin kestävyys, ja mikä voisi edesauttaa niiden siirtymistä kohti vahvempaa kestävyyttä.

– Kohtuus on kiinnostava tapa tarkastella erilaisia ruokaan liittyviä kestävyyskysymyksiä. Esimerkiksi usein tunteita herättävä keskustelu lihan syömisestä voidaan käsitellä kohtuuden näkökulmasta, Jungell-Michelsson toteaa.

Nykyisin ruokayritysten kestävyystoimet painottuvat usein heikon kestävyyden edistämiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen eri sidosryhmien kanssa, kun taas syvällisempi ymmärrys ekologisesta vuorovaikutuksesta ja ekologisesta juurtuneisuudesta puuttuu monilta yrityksiltä.

Tutkimuksen mukaan kohtuuden omaksuminen vaatii yrityksiltä tuotannon paikallistamista, sopeutumista luonnon rytmeihin ja sesonkeihin sekä moraalisen vastuun laajentamista ihmisistä myös muihin lajeihin. Tämä mahdollistaa ruokatuotannon "kohtuullistamisen", mikä on tärkeä askel kohti vahvasti kestävää liiketoimintaa.

– Kohtuuden integroiminen ruokayritystoimintaan edellyttää organisaation toimintojen kriittistä tarkastelua, kysymällä esimerkiksi millä menetelmillä ja kuinka paljon tuotamme ruokaa, miksi toimimme näin, missä tahdissa tuotamme ruokaa sekä miten tuotteemme markkinoidaan ja myydään. Lisäksi tarvitaan muutoksia kuluttajien normeissa ja käytännöissä sekä poliittista tukea, toteaa Jungell-Michelsson. 

KTM Jessica Jungell-Michelsson väitteli 30.8.2024 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Sufficiency in Food Business - A Strong Sustainability Perspective". 

Vastaväittäjänä toimi dosentti Herman Stål, Umeå Universitet, ja kustoksena professori Pasi Heikkurinen.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

Mitä ovat heikko ja vahva kestävyys?

Heikko kestävyys

• Korvattavuus: Luonnonvarojen kulutus voidaan korvata ihmisen luomalla pääomalla (kuten teknologialla ja infrastruktuurilla).
• Kolme pilaria: Talous, yhteiskunta ja ympäristö nähdään erillisinä mutta yhdistettävissä olevina järjestelminä.
• Fokus: Talouskasvu ja teknologiset ratkaisut, joilla vähennetään ympäristövaikutuksia.
• Näkemys luonnosta: Luontoa hallitaan ihmisen tarpeiden mukaan ja sen nähdään palvelevan ihmisiä.
• Tavoite: Jatkuva talouskasvu ja kestävyys saavutetaan vähittäisillä muutoksilla ja ekotehokkuudella.

Vahva kestävyys

• Täydentävyys: Ihmisen luoma pääoma ei voi täysin korvata luonnon monimutkaisia ja korvaamattomia ekosysteemipalveluita.
• Yhdenmukaisuus: Talous ja yhteiskunta ovat osa ekologista järjestelmää ja riippuvaisia siitä.
• Fokus: Luonnonpääoman säilyttäminen ja resurssien varovainen käyttö.
• Näkemys luonnosta: Ihminen on osa ekosysteemiä ja hänen tulisi sopeutua luonnon rajoihin.
• Tavoite: Kestävä toiminta vaatii syvällisiä muutoksia talouden ja yhteiskunnan rakenteisiin sekä ajattelutapoihin.