Karttaekspertin vinkit sienimetsälle: tutki maastoja etukäteen kartalta ja ilmakuvilta

Kartoista ja ilmakuvista voi haarukoida sieniapajiksi sopivia paikkoja, sillä eri sienet viihtyvät erilaisissa maastoissa. Herkkutattia esiintyy yleisesti koko maassa esimerkiksi nuorissa metsissä, metsien reunoilla tai haka- ja laidunmailla. Suppilovahverot taas viihtyvät sammaleisissa rinteissä ja kosteiden painanteiden reunoilla. Hyviä sienipaikkoja voi metsästää Maanmittauslaitoksen maksuttoman ja avoimen Karttapaikka-verkkopalvelun avulla. Palvelusta näkee, millaista maastoa missäkin on.

– Tunnistaudun sienihulluksi! Jos on sadepäivä, hyödynnän Karttapaikkaa ja suunnittelen uusia sienestyskohteita tulevien aurinkoisten päivien varalle. Kun vedet ovat vielä alkusyksyllä lämpimiä, etsin usein myös sellaisia sieniretkikohteita, jossa pääsee pulahtamaan lopuksi uimaan vaikka pieneen metsälampeen. Se kruunaa onnistuneen sienestyspäivän, kertoo Maanmittauslaitoksen peruspaikkatietopalveluiden johtaja Heli Laaksonen.

Hyödynnä Karttapaikkaa suppilovahveroiden etsinnässä näin:

• Katso maastokartoista ensin korkeuskäyriä ja etsi paikkoja, joissa on merkitty notkelmaan soistuma tai puustoinen suo – tällainen olisi potentiaalisesti sopivan kostea paikka.
• Seuraavaksi vaihda ilmakuvaan ja katso, miltä metsä näyttää. Suppilovahvero ei tarvitse erityisen vanhaa tai luonnontilaista metsää, mutta avohakkuilta ja taimikoista sitä ei kannata etsiä. Harjaantunut silmä erottaa karkeasti metsän ikäluokan sekä kuusi- ja mäntymetsät ilmakuvasta. Kuusimetsä on suppilovahveroiden löytymiselle otollisempi.
• Voit käyttää myös rinnevarjostusta pinnanmuotojen hahmottamiseen, mutta pelkät
  korkeuskäyrät ovat periaatteessa riittävät.

Jos yksi hyvä sienipaikka on jo tiedossa ja haluna on löytää uusia paikkoja, niitä voidaan etsiä myös vertaamalla hyvän sienipaikan ilmakuvaa muihin alueisiin ja yrittämällä löytää samankaltaisia alueita.

Ethän eksy metsään

Metsään mennessä on aina hyvä ottaa mukaan jonkinlainen kartta tai vähintään kuvakaappaus puhelimen näytöllä näkyvästä kartasta, jotta nettiyhteyksien katketessakaan ei eksy.

– Karttapaikkaa kannattaa hyödyntää myös mobiilisti puhelimen selaimen kautta. Sillä näkee oman sijainnin paikannuspainikkeesta, Heli Laaksonen neuvoo.

– Maastokartta-taso toimii hyvin metsässä suunnistamiseen. Siinä näkyvät ne polut, jotka ovat Maanmittauslaitoksen maastotietokannassa. Poluista ei kuitenkaan ole tietoa kaiken kattavasti, ja metsässä risteileekin aina paljon enemmän polkuja sekä myös ojia kuin kartalla näkyy, Laaksonen muistuttaa.