Helene Schjerfbeckin ja Venny Soldan-Brofeldtin rinnakkaiset elämäntarinat uudessa tietokirjassa

Kun Helene Schjerfbeck vanhoilla päivillään asui Tammisaaressa, hänen luokseen poikkesi toisinaan taiteilijaystävä Venny Soldan-Brofeldt. Venny oli matkalla Tvärminnessä sijaitsevaan kesäpaikkaansa Toskaan. Erään käynnin jälkeen Helene kirjoitti toiselle ystävälle ajattelevansa Vennyn kesäelämää – pientä ateljeemökkiä, jossa saattoi kaikessa rauhassa piirtää, maalata, lukea mitä huvitti tai vaikka vain maata ja kuunnella tuulen huminaa. ”Kunpa saisin hänen elämänsä”, hän toivoi.

Helene Schjerfbeck oli jo tunnustettu taidemaalari paitsi Suomessa myös Ruotsissa. Hän oli saavuttanut urallaan enemmän kuin kukaan muu sukupolvensa naistaiteilijoista. Silti hän olisi vaihtanut elämää Vennyn kanssa, jonka taiteellinen ura oli jumittunut vanhoille urille, menettänyt ajankohtaisuutensa ja syöksynyt jyrkkään laskuun.

”Kun aloin ajatella näitä kahta taiteilijaa, joista molemmista olen aikaisemmin tehnyt monografian ja jotka arvelin tuntevani perin pohjin, tajusin, että heidän tarinoidensa kautta pystyisin katsomaan vielä paljon syvemmälle koko heidän sukupolvensa naisten elämään ja mahdollisuuksiin taiteilijoina”, kirjoittaa Riitta Konttinen.

Yksi mahdollinen näkökulma löytyy juuri Helene Schjerfbeckin (1867–1946) ja Venny Soldan-Brofeldtin (1863–1945) taiteilijantyöstä, valinnoista ja elämänvaiheista. He olivat samanikäisiä, syntyneet porvarilliseen ruotsinkieliseen kotiin, aloittaneet taideopinnot kotimaassa ja jatkaneet niitä ulkomailla. Molemmat olivat kokeilleet opettamista taidekouluissa ja osallistuneet samoihin näyttelyihin. Vennyn ura käynnistyi hitaammin kuin Helenen, jota pidettiin eräänlaisena taiteen ihmelapsena. Kun kansallinen taide sortovuosien myötä sai johtoaseman suomalaisessa taide-elämässä, Vennyn tuotanto sai paljon huomiota. Uuden vuosisadan myötä osat vaihtuivat: modernismin alkaessa vaikuttaa Suomessakin Helene pystyi uudistumaan, Venny ei. Selitykset löytyvät sekä naisten persoonallisuuksista ja elämänvalinnoista että yhteiskunnallisista ja taiteellisista murroksista.

Helenen ja Vennyn elämäntarinat ovat kuin kaksi rinnakkaista lankaa, jotka tietyissä kohdissa kulkevat ristiin toistensa kanssa. Ystävyys ei ollut läheisintä laatua, mutta se alkoi jo lastenkutsuista ja jatkui heidän elämänsä loppuun asti. Heidän elämässään oli paljon yhteisiä kokemuksia, mutta monet valinnoista ja ratkaisuista olivat erilaisia. Näennäisesti selkein ero oli suhde avioliittoon: Helene ei mennyt koskaan naimisiin kun taas Venny solmi avioliiton kansalliskirjailija Juhani Ahon kanssa.

Riitta Konttinen (s. 1946) on tietokirjailija ja Helsingin yliopiston taidehistorian professori emerita. Hän on julkaissut useita palkittuja teoksia taidehistorian alalta. Hänen edellinen kirjansa Tarinankertoja – Anni Swanin elämä ilmestyi vuonna 2022. Valtion tiedonjulkistamispalkinnon Konttinen on saanut kahdesti, vuosina 1989 ja 2002. Vuonna 2008 hänelle myönnettiin Lauri Jäntin säätiön kunniapalkinto, ja vuonna 2014 hän sai Suomen Kulttuurirahaston palkinnon elämäntyöstään.