Kansanedustaja Krista Mikkosen terveiset ympäristöministerin ja metsäyhtiöiden päivän tapaamiseen: On aika laajentaa keskustelua raakusta metsätalouden ympäristövastuun varmistamiseen

– Toivottavasti metsäalan toimijat ovat viettäneet aikaa peilin edessä ennen keskustelupöytään istumista. Nyt tarvitaan laajasti keinoja, joilla aidosti parannetaan metsäalan ympäristövastuullisuutta ja palautetaan alan luottamusta. Kauniit lupaukset eivät enää riitä, vaan tekojen on vastattava puheita koko ketjussa. Jotta metsätalouden ympäristöhaittoja  vesistöihin voidaan minimoida ja metsäluonnon monimuotoisuutta vahvistaa, on nykyistä lainsäädäntöä tiukennettava, Mikkonen sanoo. 

Mikkonen nostaa esille listan keskusteluteemoista, joita ainakin tulisi käydä läpi, jotta metsäalan ympäristövastuullisuudessa päästään eteenpäin: 

– En tiedä, millainen esityslista keskustelulle on laadittu. Tiedotteen mukaan ministeri Mykkänen haluaa saada varmuuden siitä, että yhtiöt noudattavat lakia eikä Hukkajoen kaltaista raakkutuhoa pääse tulevaisuudessa enää tapahtumaan. On kuitenkin selvää, että tarvitaan isompaa muutosta, jotta voimme luottaa metsäalan toiminnan vastuullisuuteen jatkossa, Mikkonen sanoo.

Keskustelua pitääkin Mikkosen mukaan laajentaa raakuista niin, että pöydällä on ainakin seuraavat teemat: 

1. Lainsäädännön kiristäminen. Vapaaehtoisten sitoomusten ja suositusten sijaan tarvitaan nykyistä tiukempaa lainsäädäntöä metsätalouden ympäristöhaittojen vähentämiseksi (mm. suojavyöhykkeiden kirjaaminen lakiin, turvemaiden avohakkuukielto, metsäojitusten rajoittaminen, päätehakkuiden järeysvaatimuksen palauttaminen).

2. Suojelun lisääminen. On varmistettava riittävä suojelun taso erityisesti eteläisen Suomen metsissä, joissa hakkuupaine on suuri ja suojelupinta-ala pieni. Myös asetus vanhojen metsien kriteeristöstä vaatii muutoksia, sillä nykyinen ehdotus ei toteuta EU:n biodiversitettistrategian vaatimuksia.   

3. Valvonnan tehostaminen. Tarvitaan riittävät viranomaisresurssit valvontaan ja pääsy tarvittavaan tietoon. On varmistettava, että tieto kulkee viranomaisten kesken ja tehostettava yhteistoimintaa Metsäkeskuksen ja ELYjen kesken. Metsätietoa kerätään valtavasti erilaisten kaukokartoitusmenetelmien avulla ja hakkuutyömaalta saadaan hyvin tarkkaa tietoa. Valvovalla viranomaisella tulisi tarvittaessa olla pääsy näihin tietoihin ja puunhankkijan tulee säilyttää keräämäänsä tietoa riittävän pitkä aika.

4. Laiminlyöntien seuraamukset. Viranomaisten tulee aina tehdä havaitusta laiminlyönnistä ilmoitus poliisille. Poliisilla tulisi olla oma ympäristörikoksiin erikoistunut yksikkö, jolla on riittävä asiantuntemus tapausten tutkintaan. Rangaistusten on oltava riittävät ja kiinnijäämisriski todellinen. 

5. Vastuunjako. Taloudellinen vastuu ympäristötoimista on jaettava oikeudenmukaisesti koko metsäketjun kesken aina maanomistajasta teollisuuteen ja lopputuotteen käyttäjään. Olemassa olevaa Metka-rahastoa tulisi hyödyntää silloin, jos tulomenetykset uhkaavat nousta kohtuuttomiksi yksittäiselle metsänomistajille. Tarvitaan myös uusia rahoituskeinoja, esimerkiksi ojituksille voitaisiin asettaa haittamaksu, jonka kertymä käytetään hyvitykseen laajasta suojavyöhykkestä. 

– Tiedon lisääntyessä lainsäädäntöä on muilla aloilla kiristetty haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Sen sijaan metsäala on saanut vahvan lobbauksen avulla saanut estettyä merkittävät lakimuutokset. Ala on  vakuuttanut, että sen omat sitoomukset, suositukset ja sertifioinnit riittävät. Viimeistään nyt on tullut kaikkien tietoon, että näin ei ole. Suositusten taso ei kaikissa tapauksissa ole riittävä ja niidenkin noudattamisesta lipsutaan, Mikkonen sanoo. 

Metsätalouden toimien kuten hakkuiden ja ojitusten vaikutukset  metsäluonnon monimuotoisuudelle ja vesistöihin - ja sitä myöten niin matkailulle, mökkeilijöillle kuin vaelluskaloille,  ovat mittavat.

– Onkin ilahduttavaa, että alalla on koko ajan enemmän heitä, jotka haastavat vallitsevia käytänteitä ja esittävät parannuskeinoja. Valitettavaa on, että heitä usein vähätellään eikä viestiä oteta tosissaan. Viimeistään nyt koko metsäalan tulisi pysähtyä tuon viestin ääreen ja herättävä kantamaan ympäristövastuutaan, Mikkonen sanoo. 

Ympäristö- ja ilmastoministeri on kertonut kutsuneensa suurimmat metsäyhtiöt sekä  metsähallituksen tänään yhteiseen keskusteluun saadakseen selvyyden siitä, miten yritykset toimivat siten, että lakia noudatetaan ja toiminta vastaa lupauksia koko hankintaketjussa.

Tarve keskustelulle syntyi,  kun viime aikoina on tullut esille useita tapauksia, missä metsäyhtiöiden puunhankinnassa ei ole noudatettu viranomaisten antamia ohjeistuksia luonnon monimuotoisuuden huomioimisessa. Ensimmäinen ja räikein tapaus tuli esille Suomussalmen Hukkajoella, missä hakkuiden yhteydessä  epäillään tapahtuneen törkeä luonnonsuojelurikos. Lisäksi ministeri Mykkänen on käynnistänyt ympäristöhallinnon sisällä kartoituksen sen varmistamiseksi, ettei vastaavaa laajamittaista tuhoa tapahtuisi uudestaan.