Tuohi-malkakaton korjauskortti jakaa perinteistä taitoa

Vielä 1800-luvulla tuohi-malkakatto oli yleisin katto Suomessa. Nykyään ne ovat harvinaisia, eikä moni urakoitsijakaan tunne niitä. Tämä kortti on tehty jatkamaan tätä rakennustaitoa, jotta mahdollisimman moni tuohi-malkakatto voitaisiin säilyttää ja korjata tuleville sukupolville.

”Tuohi-malkakatot ovat lähes kadonneet suomalaisesta rakentamisesta, vaikka sillä on tuhatvuotiset perineet”, kertoo Museoviraston rakennuskonservaattori Erkka Pajula, joka on laatinut tuohi-malkakaton korjauskortin. ”Suurin syy on ollut pärekattojen yleistyminen. Pärekatto säästi puuta, siihen ei tarvittu tuohta ja se voitiin toteuttaa helpommin, kun teollisesti valmistetut naulat yleistyivät.”

Malkakatto on rakennettu metsän tarjoamista materiaaleista: Halkaistusta puusta tehdyn kattolaudoituksen päälle on ladottu tuohiarkkeja, jotka tekevät katosta vedenpitävän. Niiden päällä on malkapuut, jotka on tehty yleensä kuusesta. Malkapuut suojaavat tuohta auringon säteiltä ja asettuvat painoksi tuohiarkkien päälle, jolloin ne eivät käpristy.

”Nykyrakentamiseen verrattuna tuohi-malkakatoissa materiaalien jalostusaste on erittäin pieni ja rakentaminen vaatii vain yksinkertaisia kädentaitoja ja vain muutamia työkaluja”, Pajula kertoo.

Tuohi-malkakaton korjauskortti on osa Museoviraston korjauskorttien sarjaa. Korjauskortit ovat maksutta kaikkien saatavilla korjaustaito.fi-sivustolla. Museoviraston korjauskortit tarjoavat tietoa ja käytännön ohjeita rakennusta säilyttävään korjaamiseen rakennuksen omistajalle ja korjaajalle.

Museovirasto on keskeinen kulttuuriympäristön asiantuntijaviranomainen valtionhallinnossa. Se tuottaa tietoa ja näkökulmia kulttuuriperinnön arvoista, käytöstä, hoidosta ja mahdollisuuksista osana kestävää yhteiskuntaa. Korjauskorttien aiheina on Suomessa vakiintuneita, kestäväksi ja korjattaviksi osoittautuneita rakenteita ja rakennustapoja. Ohjeet opastavat hoitamaan, kunnostamaan ja korjaamaan vanhaa rakennusta kestävästi ja taloudellisesti, sen arvoja vaalien. Olemassa olevan rakennetun ympäristön arvostus, kunnossapito ja korjaaminen on välttämätön avain ekologiseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen.