Hyvä haukku hiljeni – susi oli Manulle armoton

– Kun Manun haukku loppui, näin tutkasta, että se siirtyi vähän silloin tällöin, ja ajattelin, että se ei viitsi haukkua vaan katselee hirveä.

Odottelun jälkeen Teppo päätti hakea Manun pois. Koira löytyi, mutta Manuksi sen tunnisti vain päästä.
– Manu oli aika lailla eri näköinen kuin aamulla. Siltä oli revitty nahka päältä ja sisuskaluja oli syöty.

Manun, kuten monen metsästyskoiran kohtaloksi koitui sudet.
– Saan tietysti jonkun korvauksen valtiolta, mutta se raha on minulle yksi lysti. Koiran kärsimykset, kun siltä elävänä revitään nahka päältä ja syödään, on ollut mielettömät. Mietin, mitenhän kauan se kärsi, Teppo sanoo hiljaisella äänellä.

Myös pitkäjänteinen työ metsästyskoiran kouluttamiseksi valui hukkaan.
– En ymmärrä, miksi kukaan ei puutu tähän, että sudet syövät koiria elävältä. Ajattelevatko viranomaiset, että kun kuolleesta koirasta saa maksun, koiranomistaja on tyytyväinen, hän kysyy.

Tepolla on ollut monta hyvää koiraa, mutta Manussa oli ainesta yhdeksi parhaimmista. Se ei pyörinyt jaloissa saappaita kiillottamassa, vaan lähti heti menemään.
– Hyvä hirvikoira jaksaa haukkua, eikä ole liian painostava, vaan pystyy hallitsemaan ja pitämään hirven paikallaan. Valitettavasti se taitaa olla susille kuin kutsu lounaalle, Teppo pohtii.

Hän on metsästänyt vuodesta 1972, ja ensimmäisen hirvikoiransa hän otti vuonna 1981.
– Minua harmitti, kun sulan maan aikana jahdissa hirvi ei kaatunut, eikä pystytty selvittämään, tuliko haavakko vai huti. En tiennyt hirvikoirista mitään, mutta ensimmäinen koirani – todella ruma harmaa norjanhirvikoira – oli erinomainen ja opetti minua, hän muistelee.

Manun kohtalo tuli täytenä yllätyksenä, vaikka riistakamerassa kesällä näkyi susi. Hirvijahdista Teppo ei silti ole aikeissa luopua, se on hänelle elämä.
– Se on hienoa yhdessäoloa. Olemme jo aika iäkästä porukkaa, meillä on aikaa istua nuotiolla juttelemassa, ei ole kiirettä.

Hirviporukan mukaan lähtee Tepon vanhempi koira Moona.
– Minulla on aina ollut varmistuksena nuori koira, jotta pystyn menemään hirvijahtiin, vaikka vanhemmalle koiralle tapahtuisi jotain.

Varalla ollutta nuorta Manua ei enää ole. Onneksi kokenutta Moonaa ei tarvitse treenata, sitä voi säästää jahtiin. Kotona tarhassa odottaa 3 kuukautta vanha pentu Taru.

– Saa nähdä, onko Tarusta hirvikoiraksi. Vien sen syksyllä kaadolle, Teppo suunnittelee.

Tiesitkö tämän koiravahingon korvaamisesta:

Metsästyskaudella 2023-2024 sudet raatelivat tai tappoivat 66 metsästyskoiraa metsästäjien epävirallisen ilmoitusjärjestelmän mukaan. Syksyllä aktiivisimman jahtikauden aikaan metsästyskoiria joutuu suden suuhun jopa joka toinen päivä. Koirien käyttö vähenee vuosi vuodelta susien määrän kasvaessa, sillä luonnollisesti koiranomistajat pyrkivät suojelemaan koiriaan susilta. Silti vahinkoja tapahtuu.

Jos susi tappaa koiran, on siitä mahdollisuus saada rahallista korvausta. Suden aiheuttamasta koiravahingosta tulee ilmoittaa viipymättä vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Näin tieto vahingosta päätyy myös riistavahinkorekisteriin.

Toimi näin petovahingon sattuessa

• Ilmoita pedon aiheuttamasta vahingosta heti vahinkokunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilölle. Ilmoita myös poliisille.
• Varo jälkien peittymistä.
• Ota kuvia.
• Tallenna puhelimeesi valmiiksi maaseutuviranomaisten yhteystiedot ja hakulomake ruokavirasto.fi sekä riistanhoitoyhdistysten yhteystiedot riista.fi
• Koiran käypä arvo finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180834
  
  

Lisätietoja: 

• Koiravahingon korvaaminen, Metsästäjäliiton Jahtimedia: www.jahtimedia.fi/metsastyskoirat/susivahinko