Raamatun tekstejä paranneltiin varhaiskristillisessä kirkossa

– Tärkeintä oli tehdä Raamatun teksti ymmärrettäväksi aikansa lukijoille ja kuuntelijoille, ja siksi sitä sai muokata, Paavo Huotari kertoo.

Huotarin väitöskirja vahvistaa aikaisemman tutkimuksen johtopäätöstä, että kreikankielinen Septuaginta eli kreikankielinen Vanha testamentti on käännetty sellaisesta heprealaisesta pohjatekstistä, joka eroaa myöhemmin keskiajalla vakiintuneesta heprealaisesta Raamatusta. Tämän päivän raamatunkäännökset on käännetty tämän myöhemmän heprealaisen tekstin mukaan.

Yhteisöt käyttivät erilaisia versioita samasta tekstistä

Septuaginta oli varhaisten kristittyjen ensimmäinen Raamattu ennen kuin Jeesuksen elämästä kertovat evankeliumit laadittiin tai Paavali kirjoitti kirjeensä, Huotari kertoo.

Alun perin tämä kreikankielinen raamatunkäännös syntyi Egyptin Aleksandriassa 200–100-luvulla eaa. alueella vähemmistönä eläneen juutalaisyhteisön tarpeisiin. Ajanlaskun alussa sekä kreikankielisestä että hepreankielisestä Raamatusta liikkui erilaisia muokattuja versioita.

– Eri yhteisöissä vaikutti erilaisia versioita samoista teksteistä – joskus jopa samalla yhteisöllä saattoi olla käytössään useita huomattavankin erilaisia versioita samasta tekstistä.

Huotari tutki yhtä tällaista Septuagintan muokattua tekstiversiota, ns. lukiaanista revisiota. Se syntyi 300-luvun alussa vaikutusvaltaisen varhaiskristillisen yhteisön parissa Syyrian Antiokiassa, ja se on nimetty marttyyrinä kuolleen varhaisen kirkon oppineen Lukianos Antiokialaisen mukaan. Tutkimus analysoi tämän revision ominaispiirteitä ja tekstimuutosten motiiveja.

Raamatun tekstihistoria on syytä tuntea

Lukiaaninen revisoija teki tekstiin erilaisia muutoksia, joilla oli kolmenlaisia tavoitteita.

– Tekstiä pyrittiin rikastuttamaan täsmennyksillä, selvennyksillä, korostuksilla ja kertomuksen kulkuun liittyvillä muutoksilla.

Lisäksi tekstiä korjattiin kieliopillisesti, ja sitä tiivistettiin välttämällä toistoa ja turhia elementtejä.

Huotari toivoo, että Raamatun moninainen tekstihistoria tunnettaisiin paremmin niin yhteiskunnallisessa kuin kirkollisessakin keskustelussa, jossa Raamattuun vedotaan.

– Nykypäivänä luetaan usein sellaista Raamattua, jonka Vanhan testamentin teksti edustaa tekstin myöhempää vaihetta. Nykypäivän lukijoilla ei ikävä kyllä ole pääsyä ja mahdollisuutta tutustua tähän tekstin varhaisempaan kehitysvaiheeseen.

Muuttumatonta Raamattua ei ollut olemassa

– Raamattu herättää paljon tunteita. Ymmärrys Raamatun tekstin varhaisesta moninaisuudesta voisi lieventää vastakkainasetteluja, joissa asioita perustellaan vielä Raamatulla ja sen ns. oikeilla tulkinnoilla. Mitään yhtä ja muuttumatonta Raamattua ei alun perin ollut olemassa.

Huotarin mukaan ei ole myöskään mitään tarvetta taistella Raamatun yksittäisistä sanamuodoista tai kritisoida uusia käännöksiä liiallisesta vapauksien ottamisesta.

– Jopa varhaiset kristityt sallivat tekstin parantelun ja muutokset.

Ymmärrys Raamatun moninaisuudesta antaa mahdollisuuden tarkastella, miten ihmiset ovat vuosisatojen aikana eri tavalla tulkinneet käsityksiään Jumalasta sekä pohtineet elämän suuria peruskysymyksiä.

Väitöstilaisuuden tiedot

TM Paavo Huotari väittelee 19.9.2024 kello 13 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "The Lucianic Revision and Its Characteristics - Changes in 2 Samuel 1:1-10:5". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Pieni juhlasali, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on professori Kristin De Troyer, Paris Lodron University of Salzburg, ja kustoksena on Martti Nissinen. Väitöstilaisuutta voi seurata striiminä. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.