Oliko tavallinen rivisotilas ja metsätyömies sittenkin Mannerheimin agentti?

Arto Koskinen: Marskin kuriiri – Mannerheimin asiamiehen mysteeri 

Ilmestyy 11.10.2024 

Vilho Tahvanainen, puolustusvoimissakin työskennellyt yrittäjä ja entinen metsuri, julkaisi vuonna 1971 muistelmansa Erikoistehtävä: Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932–1945. Kirjassa Tahvanainen kertoi erikoislaatuisen tarinan, jonka mukaan presidentti Svinhufvud ja marsalkka Mannerheim värväsivät hänet pitämään yhteyttä Staliniin ja muuhun ylimpään neuvostojohtoon. Myöhemmin muistelmat saivat jatkoa ja yhdessä nämä teokset kirjoittivat uusiksi Suomen historiaa, etenkin suhteita Neuvostoliittoon ennen toista maailmansotaa ja sen aikana. 

Kertomuksensa mukaan Tahvanainen oli nuorena metsätyömiehenä paljastanut Neuvostoliiton salahankkeita rajaseudun savotoilla. Sen seurauksena neuvokas nuorukainen päätyi kuljettamaan valtiojohdon sanomia neuvostoliittolaisille. Yhteydenpidossa tärkeitä olivat Mannerheimin Venäjän-aikaiset upseerikollegat, jotka toimivat vallankumouksen jälkeen puna-armeijassa. Lopulta Tahvanainen hoiti Mannerheimin puolesta suoraa radioyhteyttä Kremliin. 

Muistelmien mukaan Suomen ja Neuvostoliiton johtajat pyrkivät yhteistuumin minimoimaan talvi- ja jatkosotaa seurannutta poliittista vahinkoa. Tahvanaisen välityksellä sovittiin, että Saksan rinnalla sotiva Suomi rajoittaisi tavoitteitaan ja saisi vastineeksi rauhan tultua takaisin alueet, joista oli joutunut luopumaan, ja lisäksi ”heimoalueita” Itä-Karjalasta.  

Tahvanaisen kirjat leimattiin laajasti vakoilusaduiksi, mutta hän pitäytyi tarinassaan. Elokuvaohjaaja ja dokumentaristi Arto Koskinen sai 1990-luvun lopulla käsiinsä satoja liuskoja papereita Tahvanaisen jäämistöstä. Niissä oli yksityiskohtia, jotka saivat kysymään, olisiko tarinassa sittenkin jotain perää: esimerkiksi selittämättömät ja arkistolähteiden todistamat lomat kesken varusmiespalveluksen, kun Tahvanainen kävi kertomuksensa mukaan salaisilla tehtävillä, tai sodan kulkuun ja sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin liittyvät arvoitukset, joihin Tahvanaisen versiosta löytyy vastauksia. 

Olisiko tavallinen rivimies voinut olla Mannerheimin salainen asiamies, ja jos kaikki oli keksittyä, mikä Tahvanaista motivoi? Asiantuntijoiden mukaan kertomus on parhaimmillaankin mahdollinen, mutta epätodennäköinen. Suojelupoliisin arkistosta Koskinen löysi lopulta Tahvanaisen yhteydenottoja valtiojohtoon, jotka saattavat selittää, miksi hän seisoi horjumatta muistelmiensa takana.  

Marskin kuriiri on ennakkoluuloton tietokirja, joka katsoo Tahvanaisen henkilöä avoimesti eri suunnista. Arto Koskinen kuvaa, miksi Tahvanaisen tapaus jaksaa kiehtoa: “Ilmaan jäävä mielenkiintoinen kysymys on dokumentaristille tärkeämpi kuin liian nopeasti tai kevein perustein kyhätty vastaus, johon pitäisi tyytyä.” 

Ilmestyy painettuna, e- ja äänikirjana. Äänikirjan lukee Aarne Linden.