Tanssikokemus näkyy tanssiteoksen katsojien aivotoiminnassa

Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät, mitä tanssiesityksen katsojien aivotoiminnassa tapahtuu, kun mittaukset tehdään aidossa teatteriympäristössä. He kutsuivat teatteriin katsojia, joilla oli pitkä kokemus joko tanssista tai musiikista, ja maallikoita, eli katsojia, joilla ei ollut erityistä taustaa tanssissa tai musiikissa. 

Katsojien aivotoimintaa mitattiin EEG:llä samalla kun he seurasivat espanjalaisen Iron Skulls Companyn nykytanssia ja break dancea yhdistävää tanssiduettoa Un ultimo recuerdo.

Kokeneet tanssijat reagoivat tanssiesitykseen maallikoita voimakkaammin

Tulokset osoittivat, että kokemus tanssimisesta näkyy tanssiesityksen katsojien aivotoiminnassa. Tanssiteosta katsoessa kokeneilla tanssijoilla oli voimakkaampaa matalataajuista theta-synkronisaatiota kuin maallikoilla. 

Tanssikokemus vaikuttaa aivotoimintoihin, jotka liittyvät liikkeen kuvitteluun mielessä, monen aistiärsykkeen yhdistämiseen samanaikaisesti (musiikin kuuntelu ja tanssin katsominen) ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. 

Muusikoilla taas oli maallikoihin verrattuna enemmän theta-taajuuttakin matalampaa delta-synkronisaatiota tanssiesitystä katsoessa. Tämä liittyy mahdollisesti muusikoiden harjaantuneeseen kykyyn havaita rytmillistä kehojen liikettä.

Tanssin katsominen aidossa teatterissa on ainutlaatuista aivoillemme

Tanssiesityksen katsomisen vaikutusta aivotoimintaan on aiemmin tutkittu niin, että koehenkilöt katsoivat tanssia yksin videolta aivotutkimuslaboratoriossa.

Nyt aidossa teatteriympäristössä tehty tutkimus osoittaa, että tanssiesityksen seuraaminen täydessä katsomossa aktivoi aivoja laajemmin kuin yksin videolta katsottu tanssi. 

– Vuorovaikutuksemme siirtyessä yhä voimakkaammin verkkoalustoille ja virtuaaliseen maailmaan on tärkeää tietää, että todellisessa maailmassa tapahtuvat kohtaamiset ovat ainutlaatuisia – myös aivoillemme, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Hanna Poikonen.

Tutkimustulokset korostavat myös aikaisemman luovan liikkumisen taustan roolia katsomiskokemuksessa. 

– Jos olemme harjoittaneet omia kehollisia taitojamme, saatamme ymmärtää paremmin myös toisten ihmisten kehonkieltä, mikä tekee sosiaalisesta vuorovaikutuksesta sulavampaa, Poikonen sanoo.