Tarinoita Ylestä: Kurkku, roskapönttö ja pari simpukkaa – audion äänitehosteet syntyvät käyttämällä yllättäviä esineitä

Ylen kuunnelmastudion pöydältä löytyy kasa esineitä: karvainen pehmolelu, metallinen murolaatikko, kurkku, viuhka ja vispilä. Äänisuunnittelija Tiina Luoma poimii esineet käteensä ja synnyttää niistä mitä erilaisimpia ääniä. Hän ravistaa, raapii ja nyppii. 

Metallista laatikkoa heiluttamalla syntyy ukkosen jylyä. Simpukankuorien kopina kuulostaa hevosen kavioiden askellukselta. Kurkun katkaisemisesta syntyy ääni, joka sopisi siihen hetkeen, kun kalan pää katkaistaan.

Äänitehosteita käytetään podcasteissa, kuunnelmissa ja audiodraamoissa luomaan tunnelmaa ja toden tuntua. Tehosteista, musiikista ja puheesta syntyy äänisuunnittelijan miksauspöydällä kokonaisia äänimaailmoja, jotka rikastuttavat ja kannattelevat tarinankerrontaa.

“Se on jossain selkärangassa, että ääniä tulee mietittyä paljon. Tulee kuljettua kaupungilla naputtelemassa ja rapsuttelemassa kaikkea, että toihan voisi olla hyvä ääni. Yölläkin saattaa keksiä ratkaisun johonkin pulmaan ja se pitää heti aamulla kirjoittaa muistiin”, kertoo audion kanssa pitkään työskennellyt ohjaaja ja näyttelijä Erja Manto.

Näyttelijöilläkin on oma osansa erilaisten efektien tuottamisessa. Seinäkiipeilemässä olevat hahmot syntyvät, kun repliikit luetaan nousemalla penkille. Puhumalla pää roskapöntössä tai erilaisia pintoja vasten ääni kuulostaa erilaiselta. Tuulisena päivänä nauhuriin puhuvaa hahmoa äänitetään takin liepeen suojissa.

“Mulla on usein miksatessa käsittelyssä noin kolmekymmentä ääniraitaa, joista muutamat on näyttelijöiden. On äänimattoja, ambiensseja, värejä, rytmejä, kaikennäköistä. Se on millimetrin tarkkaa työtä. Ei sitä silleen tehdä, että laitetaan nyt tohon joku. Kyllä mä suutun silloin, jos sanotaan, että laita nyt siihen jotakin. Että mitä jotakin?” äänisuunnittelija Tiina Luoma kertoo.

“Ääni on aaltoa ja äänen fysiologiaa pitää ymmärtää, että tietää mitä on tekemässä.” – Tiina Luoma

Pienestäkin äänestä saa vaikuttavan efektin, jonka avulla voidaan tarinaan rakentaa merkittävä kohtaus. Se on osa audion taikaa.

“Meidän piti kerran räjäyttää pato ja sellaisia ääniä ei mistään arkistoista juuri löydy. Olimme vanhalla studiolla, jonka hella lämmitettiin aivan tulikuumaksi. Sitten tuotiin mikki ihan lähelle ja tiputettiin hellalle pieniä vesitippoja. Siitä syntyi aivan uskomaton ääni. Kukaan ei ikinä uskoisi, että se on pieni tippa, joka sen äänen synnytti,” Erja Manto kertoo. 

“Se on se on sitä taianomaisuutta ja satumaisuutta mitä tässä hommassa on, joka pistää asioita kanssa jotenkin hauskasti perspektiiviin.” – Erja Manto

Yle on 1930-luvulta alkaen kerännyt arkistoonsa kymmeniä tuhansia äänitehosteita. Varhaisimmat äänet tallennettiin kaivertamalla ääni ns. pikalevylle. Edelleen käytössä olevasta tehostearkistosta voidaan hakea ohjelmiin sopivia vanhempia ääniä, kuten vaikkapa rekiajelua. Lue eri äänitystekniikoista Elävän arkiston jutusta ja katso lisää arkistokuvia tehosteiden äänittämisestä arkiston Flickr-tililtä.

Yle on julkaissut äänitehosteita myös vapaaseen käyttöön. Ääniä saa käyttää vapaasti, kunhan Ylen nimi mainitaan käytön yhteydessä.

Katso video äänitehosteiden tekemisestä Yle Areenasta.

Tarinoita Ylestä -sarja taustoittaa ja kertoo Ylen monipuolisista osaajista, ohjelmista, kokeiluista ja työarjesta Ylessä. Lue lisää tarinoita Ylestä!