Tutkimus: Helsinkiläisnuorten ohjattu harrastaminen eriytyy sukupuolen, perhetaustan ja asuinalueen mukaan

Helsingin kaupunginkanslian julkaisema tutkimus selvitti, miten yksilöön, perheeseen tai asuinalueeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä helsinkiläisnuorten ohjattuun harrastustoimintaan osallistumiseen. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten harrastamisessa mahdollisesti havaittavat väestöryhmien väliset erot ovat kehittyneet viime vuosien aikana. Ohjatulla harrastustoiminnalla tarkoitetaan tutkimuksessa osallistumista ohjattuihin liikunta-, taide- tai kulttuuriharrastuksiin sekä ylipäätään osallistumista johonkin tarkastelluista ohjatun harrastamisen muodoista.
 
Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamaa Kouluterveyskyselyä sekä siihen Helsingissä osallistuneiden helsinkiläisten 8.– ja 9.-luokkalaisten vastauksia vuosina 2019, 2021 ja 2023.

Tutkimustulokset lisäävät tietoa lasten ja nuorten harrastamisesta sekä niihin liittyvistä monista vaikuttavista tekijöistä. Tuloksia voidaan hyödyntää lasten ja nuorten ohjatun harrastamisen edistämisessä.

Nuoren perhetaustan merkitys näkyy erityisesti ohjatun liikunnan harrastamisessa

 
Korkean sosioekonomisen aseman perheessä tai molempien vanhempien kanssa asuvat nuoret osallistuvat ohjattuun harrastustoimintaan muita säännöllisemmin. Sosioekonomisen perhetaustan merkitys näkyy erityisesti liikunnan harrastamisessa. Mitä paremmaksi nuori kokee perheen taloudellisen tilanteen, sitä todennäköisemmin hän on mukana säännöllisessä ohjatussa harrastustoiminnassa. Etenkin yksinhuoltajaperheissä elävät nuoret jäävät muita todennäköisemmin ohjattujen harrastusten ulkopuolelle. 
  
Asuinalue ja sen olosuhteet heijastuvat helsinkiläisnuorten harrastamiseen. Korkean sosioekonomisen aseman asuinalueilla tai harrastusmahdollisuuksiltaan paremmilla asuinalueilla asuvat nuoret sitoutuvat perhetaustaan katsomatta ohjattuun harrastustoimintaan yleisemmin kuin muut. Joissakin Helsingin peruspiireissä jopa yli 80 prosenttia nuorista harrastaa säännöllisesti ohjatusti jotain, kun toisissa peruspiireissä vastaava osuus jää vain noin 60 prosenttiin. Alueiden väliset erot ovat voimakkaat erityisesti liikunnan harrastamisessa.   

Sukupuoli ja syntyperä määrittävät harrastamista 

Ulkomaalaistaustaiset tytöt erottuvat ryhmänä, joka on huomattavasti muita yleisemmin ohjattujen liikuntaharrastusten ulkopuolella. Toisaalta suomalaistaustaisten poikien harrastaminen näyttää jakautuvan muita voimakkaammin ääripäihin. Yhtäältä suuri osa heistä harrastaa liikuntaa ohjatusti säännöllisesti, mutta toisaalta suurempi osa heistä ei harrasta ohjatusti lainkaan. Suomalaistaustaisten poikien harrastaminen näyttäisikin keskittyvän pitkälti liikuntaan, kun taas taiteen tai kulttuurin harrastaminen on heillä muita harvinaisempaa.  
 
Kaikkiaan nuorten säännöllinen ohjattuun harrastustoimintaan osallistuminen näyttää Helsingissä palautuneen koronapandemian aikana tapahtuneesta notkahduksesta. Myönteistä on, että harrastustoimintaan osallistuminen on kasvanut erityisesti niissä väestöryhmissä, joissa harrastamisen osallistumisaste oli muita alhaisempi vuonna 2019. Etenkin aiempaa suurempi osa ulkomaalaistaustaisista pojista on päässyt mukaan ohjattuihin harrastuksiin, mutta myös ulkomaalaistaustaisten tyttöjen harrastaminen on hiukan yleistynyt, joskin vain taide- ja kulttuuriharrastusten osalta.  

Harrastamisen lisäämiseksi on syytä harkita toimien kohdentamista  

Aiemman tutkimuksen pohjalta tiedetään, että harrastamisen yhdenvertaisten mahdollisuuksien lisääminen voi hyödyttää laajasti hyvinvoinnin edistämistä ja eriarvoisuuden vähentämistä yhteiskunnassa. Tämän tutkimuksen tulokset puoltavat tarvetta kohdentaa toimenpiteitä yhä vahvemmin tarveperusteisesti. Erityishuomiota Helsingissä tulisi kiinnittää perhetaustan ja asuinalueen merkitykseen harrastamisessa. 

– Jotta lasten, nuorten ja perheiden tarpeita ja heidän kohtaamiaan esteitä ymmärrettäisiin paremmin, heidän osallistamisensa yhä tiiviimmin harrastustoiminnan ja -tarjonnan suunnitteluun on keskeistä. Kohdentamistoimien onnistumista edistää myös se, että tunnistetaan aiempaa paremmin nuoret, jotka haluaisivat harrastaa, mutta eivät saa siihen yhtäläisiä mahdollisuuksia taustansa vuoksi, sanoo tutkija Suvi Määttä.