Paneelikeskustelu lapsiperheköyhyydestä Ison Omenan Palvelutorilla

Kaikille avoin ja maksuton tilaisuus: Kuka kuuntelee köyhää lasta? Ison Omenan Palvelutorin Stagella tiistaina 22.10. klo 18. Ohjelmassa on musiikkia PPM Duolta jo 17.30 alkaen. Keskustelu striimataan Kirkko Espoossa -YouTube-kanavalla.

Paneelikeskustelijat ovat Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden palveluiden palvelualuejohtaja Mari Ahlström, poliisi, Espoon kaupunginvaltuutettu (kok.) Veera Ruoho, kansanedustaja (vas.) Veronika Honkasalo, Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Heikki Hiilamo sekä Lasten ja nuorten keskuksen Espoon hiippakunnan aluetyöntekijä, Lohjan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Emilia Hujanen. Mukana on myös kokemusasiantuntijoita.

Keskustelun juontavat viestintäyrittäjä Heikki Nenonen ja Tapiolan seurakunnan diakoni Hanna Videll. Keskustelulle on varattu aikaa 1,5 tuntia.

Tapahtuman järjestää Espoon seurakuntien diakoniatyön vaikuttamistyöryhmä yhteistyössä Kuka Kuuntelee Köyhää -aktiivien kanssa.

Seurakuntien diakonia ratkaisujen jäljillä

Espoon seurakunnat pyrkivät aktiivisesti löytämään ratkaisuja ja tukemaan lapsiperheitä elämän haasteissa. Perheitä kohdataan päivittäin muun muassa diakonian, lapsi- ja perhetyön, kouluyhteistyön ja kirkon perheneuvonnan kautta.

Miksi juuri lapsiperheköyhyys päätettiin nyt nostaa paneelikeskustelun aiheeksi?

– Lapsiperheköyhyys on tärkeä ja ajankohtainen aihe, joka koskettaa monia perheitä. Tapahtuman tavoitteena on tuoda ilmiötä näkyviin ja luoda toivoa. Haluamme huolehtia lapsista, koska he ovat Espoon tulevaisuus, tiivistää Espoonlahden seurakunnan diakoni Klarika Vastamäki.

– Kun perheen arjen perusmenot, kuten asumis- ja liikkumiskustannukset nousevat eikä ole mahdollista saada lisää tuloja, keinot diakoniatyössä ovat vähissä. Avustussummamme ovat pieniä. Voimme yrittää vaikuttaa päättäjiin, Tapiolan seurakunnan diakonissa Anna Handroo taustoittaa.

Miten lapsiperheköyhyys näkyy Espoossa?

– Perheillä ei ole varaa lasten harrastuksiin, kuten harrastusvälineiden ja säänmukaisten vaatteiden hankkimiseen. Jos lapsilla tai nuorilla ei ole mielekästä tekemistä vapaa-ajalla, riski ilkivallantekoihin ja häiriökäyttäytymiseen kasvaa.

– Astian- tai pyykinpesukoneen hajoaminen vähävaraisessa perheessä aiheuttaa ongelmia, kun puskuria ei ole. Lääkkeisiin ei ole varaa ja joudutaan hakemaan diakonia-avustusta niihin. Myös terveellisestä ravinnosta joudutaan tinkimään, Anna Handroo toteaa.

– Paine merkkivaatteisiin on nuorilla suuri. Tunne siitä, että kuuluu joukkoon ja on samanlainen kuin muutkin. Tämä tuntuu vanhempien elämässä ja silloin tingitään muista menoista. Loma-ajat aiheuttavat paineita, kun varakkaat lähtevät matkoille eikä omalla perheellä ole varaa. Perheen tiukka taloudellinen tilanne voi kiristää myös vanhempien välisiä suhteita.

Ovatko viimeaikaisten leikkausten seuraukset tulleet diakoniatyössä vastaan lapsiperheiden kohdalla?

– Lapsiperheitä on alkanut näkyä entistä enemmän Espoonlahden kirkolla hävikkiruokajakelussa. Leikkausten myötä heitä on tullut ruokajonoon tosi paljon lisää. Ruokajakeluissa tapaa myös matalapalkka-alojen työntekijöitä, Klarika Vastamäki toteaa.

– Vuokrien korotukset ja asumistuen leikkaus yhdessä aiheuttavat kestämättömiä tilanteita lapsiperheille. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole riittävästi tarjolla kaikilla alueilla Espoossa. Ahtaasti asuminen kiristää tunneilmapiiriä kotona eikä ole rauhallista tilaa lepoon ja omaan aikaan, Handroo lisää.

Leikkauspolitiikkaa on perusteltu sillä, että se kannustaa työllistymiseen. Diakoniatyöntekijät ovat huomanneet, että tiukentunut taloudellinen tilanne päinvastoin lannistaa ihmisiä.

– Työnteon, myös osa-aikaisen, tulisi kannattaa ja palkan tulee olla sellainen, että sillä tulee toimeen. Harkinnanvaraista tai ennaltaehkäisevää toimeentulotukea tulisi saada enemmän akuuteissa tilanteissa perheen välttämättömiin kuluihin, Handroo toteaa painokkaasti.

Millä keinoilla diakonia voi auttaa köyhyyttä kokevia perheitä eteenpäin?

– Kuuntelemme perheen tilannetta ja jaamme huolen taloudellisesta tilanteesta sekä henkisestä jaksamisesta. Autamme vanhempia jäsentämään kokonaistilanteen, että kaikki asiat eivät kaatuisi kerralla päälle. Yhdessä voidaan suunnitella mihin ongelmiin tartutaan ensimmäisenä ja miten tilannetta voisi pitkällä tähtäimellä helpottaa, Anna Handroo kertoo.

– Sosiaalitoimi ja Kela huomioivat laskennallisen tuloksen, kun taas diakoniatyössä otetaan perheen tilanne kokonaisuutena huomioon. Me huomioimme eri näkökulmia ja asioita, kuten ylivelkaantumisen riskin, mikäli perhe rahoittaa elämistään esimerkiksi kulutusluotoilla, Klarika Vastamäki sanoo.

Diakoniatyöntekijät auttavat asiakkaita myös muun muassa järjestöiltä haettavien avustusten täyttämisessä.

– Pyrimme lähtökohtaisesti ohjaamaan perheitä edullisten harrastusten pariin. Uiminen ja luonnossa liikkuminen, koulujen ilmaiset harrastuskerhot sekä seurakunnan kerhot ja leirit ovat edullisia. Perheen yhteinen aika ja yhdessä tekeminen, kuten leipominen tai luontoretket, ei vaadi paljon kustannuksia ja tuo hyvää mieltä kaikille, Handroo muistuttaa.