Työtiimin yhteisöohjautuvuus edellyttää avointa, rakentavaa ja kannustavaa vuorovaikutusta

Yhteisöohjautuvuuteen nojaavassa työskentelyssä työtiimi ohjautuu autonomisesti eli vapaasti ja itsenäisesti tiettyyn yhteiseen suuntaan avoimen, rakentavan ja kannustavan vuorovaikutuksen myötä. Tällaisessa työskentelyssä keskeistä on tiimin jäsenten aktiivinen osallistuminen päätöksentekoon ja toimintakäytäntöjen määrittelyyn. Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Sara Kerosen tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millaisten kielellisten tekojen kautta yhteisöohjautuvuus rakentuu työtiimin oppimistilanteissa.

Työelämä tarvitsee yhteistyöohjautuvampia tiimejä

Kun työtehtävät asiantuntijatyössä ovat yhä monimutkaisempia ja haastavampia, työntekijöiden itseohjautuvuuden rinnalla tarvitaan yhä enemmän yhteisöohjautuvuutta. Työtehtäviä suoritetaan harvoin alusta loppuun täysin yksin, jolloin esimerkiksi konsultointi, moniammatilliset tiimit sekä erilaiset pari- ja ryhmätyöskentelyn muodot ovat olennaisia työskentelyn tapoja organisaatioissa. Tämä edellyttää yhdessä tekemistä ja uuden oppimista sekä yhteisöllisiä työkäytäntöjä. Lisäksi vastuuta työstä ja oppimisesta on siirretty yhä enemmän organisaatiolta työntekijöiden ja tiimien vastuulle. Yhteisöohjautuvuuden voidaankin nähdä vastaavan nykypäivän työelämän sekä työntekijöiden tarpeita, sillä se korostaa aktiivista osallistumista, motivaation merkitystä, joustavuutta sekä yhdessä asioiden pohtimista.

Yhteisöohjautuvasti toimiva tiimi asettaa tavoitteita omalle toiminnalleen, analysoi mahdollisia ongelmia, tekee suunnitelmia ja arvioi omaa työskentelyään. Keskeistä on vapaus päättää ja rakentaa tiimin sisällä sen toimintatavat kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Kun tiimi voi itse päättää heille sopivat toimintatavat, voi tämä lisätä myös tiimin jäsenten motivaatiota.

Olennaista on tukea ryhmän jäsenten autonomiaa, osaamista ja yhteenkuuluvuutta, mikä auttaa sitoutumisessa yhteiseen päämäärään sekä motivaation ylläpitämisessä. Tiimissä työntekijät voivat edistää toistensa autonomiaa antamalla perusteluja näkemyksilleen ja tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja päätöksenteon tueksi. Osaamista tuetaan antamalla palautetta sekä tekemällä suunnitelmia yhdessä. Yhteenkuuluvuutta puolestaan vahvistavat kannustavat ja rohkaisevat kommentit sekä myötätunnon osoittaminen. Tällainen vuorovaikutus luo luottamuksellisen ja positiivisen ilmapiirin, mikä puolestaan edesauttaa oppimista.

Yhteistyön rakentuminen vaatii yksilöiden työpanokset

Toisaalta yhteisöohjautuvuus pohjautuu kuitenkin yksilöiden itseohjautuvuuteen ja heidän aloitteellisuuteensa oppimistilanteissa. Yhteisöohjautuvuuteen ja sen rakentumiseen työyhteisössä voikin jokainen itse vaikuttaa omalla toiminnallaan.

”Lopulta kyse on hyvin arkisista ja pienistä vuorovaikutuksen tavoista, joilla yhteisöohjautuvuutta voidaan rakentaa”, Keronen pohtii.

Vaikka yhteisöohjautuvuudessa keskeistä on tiimien autonomia, tarvitsee se samanaikaisesti ohjaajaa tai lähijohtajaa tukemaan ja valmentamaan tiimiä. Lähijohtajan roolina on auttaa tiimiä rakentamaan yhteiset pelisäännöt sekä varmistaa, että jokaisella tiimin jäsenellä on tarvittava osaaminen yhteisöohjautuvaan työskentelyyn eli hyvät vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot. Olennaista olisi myös pohtia, minkälaisia käytäntöjä yhteisöohjautuvuus kussakin organisaatiossa edellyttää sekä millaisten raamien sisällä sitä voidaan toteuttaa.  

”Kiinnittäisin myös huomiota siihen, että yhteisöohjautuvasti toimivat tiimit ja heidän työskentelynsä on linjassa organisaatioiden laajempien tavoitteiden ja strategien kanssa”, Keronen kertoo.

Keskeistä yhteisöohjautuvuuden rakentamisessa on luoda kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri, jossa tiimin jokainen jäsen kokee olevansa merkityksellinen ja motivoitunut. Tällöin tiimi voi autonomisesti ja vastuullisesti tehdä päätöksiä, oppia uusia asioita sekä ohjautua yhtenä yksikkönä kohti asetettuja tavoitteita.

”Yhteisöohjautuvuuden tarkoituksena ei ole, että yksittäiset tiimit voivat sooloilla, vaan se, että tiimin sisällä on vapaus rakentaa ja luoda tarkoituksenmukaisia käytäntöjä kulloiseenkin työ- ja oppimistilanteeseen vapaammin”, Keronen tiivistää.