Itämeren seurantamatkat: Pohjien happitilanne heikko pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahden ulapalla

”Kesän seurantamatkojen tulokset eivät yllättäneet eikä suuria muutoksia Itämeren tilassa havaittu. Työ Itämeren tilan parantamiseksi on pitkäjänteistä ja vaatii jatkuvaa seurantaa. Työn tulokset näkyvät viiveellä ja ilman kaikkia ponnistuksia meren tila olisi varmasti huonompi”, korostaa Arandan matkanjohtaja, vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta.

Tutkimusalus Arandan elokuun matka suuntautui Suomenlahdelle, Saaristomerelle, Pohjanlahdelle ja Itämeren pääaltaan pohjoisosiin (kuva 1). Samana ajankohtana Hessu-aluksella tehtiin rannikkoseurantamatka Suomenlahdella ja Saaristomerellä.

Matkoilla kerättiin ravinne- ja happinäytteiden lisäksi tietoja muun muassa levämyrkyistä, pohjaeläin- ja planktonyhteisöjen muutoksista sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista meriympäristöön. Loppukesän ravinnehavainnot ovat tärkeitä Itämeren suojelukomission (HELCOM) rehevöitymisen tilanarviossa.

Havaintoja Suomenlahdelta: syvänteiden happitilanne on edelleen heikko

Suomenlahdella avomeren syvänteiden happitilanne on edelleen heikko (kuva 2). Se lisää rehevöittävien ravinteiden määrää, koska pohjasedimentin fosforivarantoja vapautuu ja fosfaattifosforin määrä kasvaa pohjanläheisissä vesissä. 

Kesäkuun havaintojen perusteella pohjaeläimiä esiintyi vain pienessä osassa avomeren havaintoasemia. Yli 60 metrin syvyydessä pohjat olivat pääsääntöisesti kuolleita erityisesti läntisellä ja keskisellä Suomenlahdella. Merenpohja arvioidaan kuolleeksi, kun happi on loppunut ja siitä riippuvaiset pohjaeläimet ja kalat ovat hävinneet alueelta.

Sinilevää esiintyi koko Suomenlahdella, vaikka varsinaisia leväkukintoja ei elokuun matkalla enää tavattu avomerellä. Korvameduusoja, jotka ovat tänä vuonna olleet Suomen rannikoilla runsaita, havaittiin erityisesti läntisellä Suomenlahdella. 

Havaintoja Itämeren pohjoisosasta: rikkivetypitoisuudet keskimääristä korkeampia

Pääaltaan syvävesi oli hapetonta 80 metristä alaspäin, ja havaitut rikkivetypitoisuudet olivat pitkän ajan keskiarvoa korkeampia. Tämä johtuu orgaanisen aineksen kiihtyvästä hajoamisesta. Pintakerroksen liukoisten ravinteiden pitoisuudet olivat ajankohdalle tyypillisen alhaisia.  

Tutkimusmatkalla otetuissa näytteissä ei havaittu merkkejä suolapulssista, joka tuli Itämereen joulukuussa 2023. 

Havaintoja Pohjanlahdelta ja Saaristomereltä: Selkämeren syvänteiden happipitoisuudet edelleen hyvällä tasolla  

Selkämeren syvänteiden happi- ja ravinnetilanteessa ei havaittu merkittäviä muutoksia. Syvänteiden happipitoisuudet ovat 2000-luvulla alentuneet, mutta ovat edelleen suhteellisen hyvällä tasolla. Selkämeren fosforipitoisuudet ovat nousseet koko 2000-luvun. 

Myös Perämeren alueen liukoisen fosforin pitoisuudet ovat olleet nousussa 2010-luvulta lähtien. Matkan aikana havaittiin pintavedessä paikoin sinilevää. Perämeren avomerellä ei havaita sinilevää joka vuosi.  

Orgaanisen aineksen hajoamisen takia pintakerroksessa havaittiin myös tavallista vähemmän happea ja kohonneita silikaatti- ja ammoniumtyppipitoisuuksia.  

Saaristomeren pohjanläheisen veden happitilanne oli kohtalainen. Liukoisen fosforin pitoisuudet olivat ajankohdan pitkän ajan keskiarvoja korkeampia.       

Havaintoja Suomenlahden ja Saaristomeren rannikkoilta: ei muutoksia rehevöitymistilassa 

Keskisellä Suomenlahdella ja pohjoisella Saaristomerellä tehdyt havainnot tukevat hyvin tuoreen Suomen meriympäristön tila -raportin tuloksia. Saaristomeren ja Suomenlahden rannikkovesien tila on tyydyttävä tai välttävä (kuva 3). Rehevöitymisen taso on pysynyt useimmilla alueilla ja mittareilla samanlaisena 1990-luvulta tähän päivään.   

Sekä Suomenlahdella että Saaristomerellä rehevöitymisen vaikutus näkyi paikoin alentuneena pohjan happitilanteena suhteellisen matalillakin rannikkosyvänteillä. Pohjaeläinyhteisöjen tila oli heikko tai ne puuttuivat kokonaan Suomenlahden ulkosaaristossa, jossa Itämeren pääaltaan syväveden vaikutus tuntuu selvimmin. Havaintopaikoilla, joilla happi oli loppu tai sen pitoisuus oli vähäinen, mitattiin selvästi kohonneita fosfaattifosforin pitoisuuksia.  

Seurantatieto on välttämätöntä vesiensuojelulle 

Suomen ympäristökeskuksen vuosi sitten uudistetussa rannikkoseurannassa keskitytään ravinteiden ja hiilen kiertoon Suomenlahden ja Saaristomeren rannikkovesissä ja -sedimenteissä. Seurantatieto tukee merialueiden valuma-alueilla tehtyjen vesiensuojelutoimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia. Lisäksi se valottaa Itämeren syväveden ja rannikkosyvänteiden sisäisten prosessien roolia ravinteiden kierroissa sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia rannikkovesien hiilenkiertoon.