Valtakunnallisesti merkittävät arkeologiset kohteet on vahvistettu

VARK-kohteet on valittu niin, että ne muodostavat ajallisesti, alueellisesti ja muinaisjäännöstyypeittäin kattavan kuvan maamme arkeologisesta kulttuuriperinnöstä. Kohteiden valinnassa on painotettu sitä, mikä on kohteen arkeologinen tai kulttuurihistoriallinen merkitys eli miten hyvin se ilmentää oman aikakautensa ilmiöitä, prosesseja ja tapahtumia.

”Vanhimmat kohteet ajoittuvat jääkauden lopulle yli 10 000 vuoden taakse, ja nuorimmat ovat viime vuosisadan alkukymmeniltä. Kohteissa on mm. erityyppisiä ja -ikäisiä asuinpaikkoja, hautapaikkoja, teollisuuskohteita, työn tekemiseen liittyviä paikkoja, uskonnolliseen elämään liittyviä paikkoja sekä kulkuväyliä ja puolustusvarustuksia, ” kuvailee inventointia vetänyt intendentti Teija Tiitinen Museovirastosta.

Arvioinnissa on selvitetty myös, miten hyvin kohde on säilynyt, mikä on sen tutkimuksellinen arvo ja onko kohde alueellisesti tai valtakunnallisesti erityisen tyypillinen tai harvinainen. Lisäksi on arvioitu kohteen arkeologista monimuotoisuutta sekä sitä, minkälainen sen ympäristö ja maisema on.

”Kohteet on valikoitu siten, että ne mahdollisimman kattavasti edustaisivat Suomen alueen menneisyyttä ajallisesti, maantieteellisesti ja eri elämänalueittain,” kertoo Tiitinen.

Hanke kattoi koko Suomen lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa. VARK-inventointi toteutettiin yhteistyössä alueellisten vastuumuseoiden ja Metsähallituksen kanssa. Ohjausryhmässä olivat mukana myös Kuntaliitto, Helsingin yliopisto, Suomen arkeologinen seura sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ja ympäristöministeriö.

Valtakunnallisesti merkittäviä arkeologia kohteita on 1391

Inventoinnin aikana vuosina 2018–2023 arvioitiin yhteensä 4785 arkeologista kohdetta, jotka valikoitiin aiempien arvotusten perusteella maamme kaikkiaan noin 60 000 arkeologisen kohteen joukosta. Niistä 1391 todettiin valtakunnallisesti merkittäviksi. Kohteet sijaitsevat 1010:lla yhdestä tai useammasta arkeologisesta kohteesta muodostetulla VARK-alueella.

VARK-alueet ovat melko pienialaisia: keskimääräinen koko on hiukan yli hehtaarin. Kaikkien alueiden yhteenlaskettu pinta ala on vain 8215 hehtaaria. 94 prosenttia VARK-alueiden alasta on jo entuudestaan muinaismuistolain rauhoittamaa aluetta. Loput alueet ovat pieniä ja sijaitsevat merkittävien arkeologisen kohteiden välittömässä läheisyydessä, joten niiden turvaaminen on katsottu kohteiden arvojen säilyttämisen kannalta merkitykselliseksi.

VARK-valikoima edustaa 3,8:aa prosenttia kaikista valtakunnallisen muinaisjäännösrekisterin kiinteistä muinaisjäännöksistä ja 2,3:a prosenttia kaikista muinaisjäännösrekisterin sisältämistä kohteista, joihin sisältyvät kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi muun muassa mahdolliset muinaisjäännökset ja irtolöytöpaikat.

Kohdeluettelosta järjestettiin kuuleminen 1.3.–14.4.2023. Mielipiteensä sai kertoa lausuntopalvelu.fi-palvelussa sekä Museoviraston kirjaamolle. Kuulemisessa saatujen palautteiden perusteella muutettiin yhdentoista VARK-alueen rajausta. Näistä neljää pienennettiin, koska osa alueesta ei enää ole valtakunnallisesti merkittävässä kunnossa. Yksi kohde poistettiin täysin tuhoutuneena. Seitsemän alueen rajausta laajennettiin, koska niiden rajaus on eri syiden vuoksi ollut liian suppea.

Kohteiden suojelua tuetaan maankäytön suunnittelulla

Inventointi on valtioneuvoston hyväksymä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukainen inventointi. Alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää.

VARK-inventointi on tarkoitettu otettavaksi huomioon eri kaavatasoilla maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Kaavaratkaisuilla tulee turvata valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen. VARK-alueilla tämä tarkoittaa sitä, että muinaismuistolain jo asettamien maankäytön rajoitusten lisäksi alueen valtakunnallisesti merkittäville arkeologisille kohteille määritellyt arvot eivät saa vaarantua maankäyttösuunnitelmia toteutettaessa.

”Arkeologisten kohteiden inventointi tuo sekä alueiden kehittämiseen että maankäytön suunnitteluun ennakoitavuutta. Tieto kohteista auttaa välttämään suunnittelun aikana ilmeneviä epätoivottuja yllätyksiä, joilla voisi olla myös huomattavia taloudellisia vaikutuksia, ” sanoo Tiitinen.

VARK-inventointi tarjoaa ajantasaisen ja kattavat lähtötiedot kohteista ja niiden arvoista maakuntien liitoille ja kunnille alueidenkäytön suunnitteluun. Viranomaisten on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti otettava inventoinnin kohteet huomioon toiminnassaan.

Nykyinen maankäyttö on sallittua VARK-alueilla

Monet varsinkin vanhimmista VARK-alueista sijaitsevat nykyisen ihmistoiminnan kannalta vähemmän keskeisillä alueilla, useimmiten metsissä.

Arkeologisen kohteen asema VARK-kohteiden joukossa ei vaikuta alueella vallitsevaan maankäyttöön. Kaikki muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia, eikä VARK-inventointi tuo uusia suoria oikeusvaikutuksia. Esimerkiksi peltoalueella sijaitsevalla VARK-kohteella maanviljely voi jatkua kuten ennenkin. Metsänhoito ja -käyttö on myös sallittua, kunhan muinaisjäännöksiä ei vahingoiteta tai peitetä toimenpiteiden yhteydessä.

Museovirasto jakaa muinaisjäännösten hoitoon avustuksia, joiden jakamisessa VARK-status otetaan huomioon.

”Jos muinaisjäännös on valittu valtakunnallisesti merkittäväksi arkeologiseksi kohteeksi, sille on todennäköisempää saada muinaisjäännösten hoitoavustusta,” Tiitinen huomauttaa.

VARK täydentää inventointien sarjaa

VARK-inventointi täydentää kulttuuriympäristöihin keskittyneiden valtakunnallisten maankäyttötavoitteiden mukaisten inventointien sarjan. Näin rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY-inventointi vuodelta 2009) ja valtakunnallisesti merkittävien maisema-alueiden (VAMA 2021 -inventointi vuodelta 2021) inventoinnit saavat rinnalleen Suomen vanhinta ihmistoimintaa valtakunnallisella tasolla käsittelevän inventoinnin.

Kulttuuriympäristöinventoinnit tukevat toisiaan. Aiemmin valmistuneet inventoinnit käsittelevät nykyisin yhä olemassa olevaa ympäristöä. Arkeologisiin kohteisiin keskittynyt VARK-inventointi osoittaa tietyillä alueilla monen nykyisen kulttuuriympäristön juurien ulottuvan huomattavan kauas menneisyyteen, useissa tapauksissa rautakaudelle tai jopa kivikaudelle.