Hirvikoira riuhtaisi itsensä irti suden hampaista Nivalassa

Vain koiran rohkeus ja sinnikkyys pelastivat sen, kun se sai riuhtaistua itsensä irti pedon suusta. Näin uskoo 4-vuotiaan jämtlanninpystykorvan omistaja nyt, kun hänen uroskoiransa on jo toipumassa 27. lokakuuta sattuneesta susihyökkäyksestä. Koiran vakava tulehdustila vaatii edelleen antibiootti- ja haavahoitoja, eikä vieläkään ole täyttä varmuutta, selviääkö se hengissä.

Susihyökkäys tapahtui Nivalan Karvoskylässä sunnuntaiaamuna puoli yhdeksän aikaan, jolloin omistaja päästi koiransa irti hirven hakuun vähän taajaman ulkopuolella. 

– Se lähti innokkaasti hakemaan hirveä, mutta epäröi ensin mennä metsään, kunnes juoksi tieltä noin puolen kilometrin päähän metsän puolelle. Hyökkäys ehti kestää kymmenisen sekuntia, jolloin kuulimme koiran huudon. Onneksi se pääsi nopeasti itse irti tilanteesta eikä susi saanut raadeltua sitä hengiltä, koiran omistaja sanoo huojentuneena. 

Omistaja kertoo havainneensa ensin vain koiransa silmäkulmassa olleen haavan sen jälkeen, kun se oli juossut takaisin tielle. 

– En tutkinut sitä sen enempää siinä vaiheessa, kun koira näytti päällisin puolin olevan kunnossa. Vasta seuraavana päivänä huomasin, että koira oli oudon vaisu ja sen etujalka ja toinen kylki olivat aivan turvoksissa, hän kuvailee.

– Vein koiran eläinlääkäriin, joka kuvausten ja tutkimusten jälkeen totesi sillä olevan 42 astetta kuumetta ja paha tulehdustila. Kolmesta kohtaa löytyi puremajälkiä, mutta luita ei ollut rikki. Todennäköisesti koiran kova luonne pelasti, muuten susi olisi repinyt sen kappaleiksi, koiran isäntä uskoo.

Nyt kovia kokenut hirvikoira saa toipua rauhassa kotona. 

– Tänä syksynä ei voi enää haaveillakaan metsään menosta. Uskaltaako tässä enää harrastaakaan. Jälkeenpäin olen miettinyt, kuinka lähellä koiran hengenlähtö oli, mies pohtii.

– Me metsästäjät teemme kuitenkin tärkeää työtä koko kansaa ajatellen, jotta hirvivahinkoja ei sattuisi liikenteessä. Pelkän lihansaannin vuoksi emme tätä tee, hän muistuttaa.

Koiran käyttö metsästyksessä ja SRVA-toiminnassa

Metsästyksellä sekä säädellään hirvien määrää että pidetään hirvikannan rakenne elinvoimaisena. Suomessa hirvenmetsästyksessä käytetään yleisesti kaukohakuista koiraa, jonka tehtävä on itsenäisesti löytää ja pysäyttää hirvi. Lisääntynyt susipaine vaikeuttaa hirvenmetsästystä, koska metsästäjät eivät halua uhrata koiriaan susille. Vahinkoja tapahtuu siitä huolimatta, että koiria ei päästetä alueille, joista on tuoreita susihavaintoja.

Susipaine vaikeuttaa myös SRVA-toimintaan, jossa metsästäjät koirineen toimivat poliisin suurriistavirka-apuna. SRVA-toimintaan kuuluu esimerkiksi kolarissa loukkaantuneen hirven jäljestäminen ja lopettaminen. Osaavien SRVA-koirien riittävä määrä ja siten koko toiminta vaarantuu, jos koiria ei päästä metsästyksessä harjoituttamaan. 

Lue lisää: Miten kolarieläimiä etsitään? SRVA ja verijälkikoira löytävät haavakon

Hirvikolarin sattuessa tulee auttaa onnettomuuden uhreja, soittaa hätänumeroon 112 ja varoittaa muuta liikennettä hätävilkuilla ja varoituskolmiolla. Autossa kannattaa pitää mukana riistaonnettomuusmerkkiä, jossa on toimintaohjeet suurriistakolarien varalle. Riistaonnettomuusmerkillä tai muulla autosta löytyvällä tarvikkeella tulee merkitä kolaripaikka, jotta kolarin jälkiselvittely ja loukkaantuneen eläimen jäljitys helpottuu.

Lue lisää: Tulosta riistaonnettomuusmerkki

Hirvenmetsästys on koko yhteiskunnan etu. Hirvivahinkojen ja hirvikannan välinen yhteys on selvä: mitä enemmän hirviä, sen enemmän vahinkoja. Hirvikannan tavoiteltu koko on 70 000 – 86 000 yksilön talvikanta. Tilastokeskuksen riistaonnettomuustilastojen mukaan viime vuonna sattui noin 1 500 hirvikolaria. Lisäksi hirvet aiheuttavat mittavia vahinkoja maa- ja metsätaloudelle.

Lue lisää: Hirven metsästys on kaikkien etu