Lähtikö Suomi ravitsemussuosituksissa omille teilleen pohjoismaisesta linjasta?

Suomessa näyttää valitun toisenlainen linja kansallisten ravitsemussuositusten uudistamiseen kuin Ruotsissa ja Norjassa. Uusissa suosituksissa arvioidaan ensi kertaa ruuan ympäristövaikutuksia, mutta laajemmin taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmia ei tarkastella.

– On pettymys, että meillä ei ole arvioitu sitä, miten suositukset vaikuttavat kotimaisen alkutuotannon ja teollisuuden toimintaedellytyksiin, johtaja Marleena Tanhuanpää Elintarviketeollisuusliitosta harmittelee. 

Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa. Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, meidän suosituksissamme ei ole juuri arvioitu suomalaisen ruokaketjun kykyä tuottaa suositusten mukaista ruokaa eikä kehotettu valitsemaan kestävästi tuotettua kotimaista ruokaa.

– Ravitsemussuositusten lisäksi taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys pitää huomioida julkisia hankintoja tehdessä, Tanhuanpää huomauttaa.  

Ravitsemussuositukset ovat tärkeitä suomalaisten terveyden kannalta, mutta sen rinnalla pitää ottaa huomioon huoltovarmuus ja ruokaturva.

– Vuoropuhelun lisäämiseksi ruokaa jalostavien yritysten edustajien pitäisi olla mukana suosituksia valmistelevassa ravitsemusneuvottelukunnassa, Tanhuanpää vaatii. 

Varmistamalla, että Suomessa riittää ja on saatavilla monipuolista ruokaa kaikissa olosuhteissa, voidaan taata, että jokainen saa tarvitsemansa ravinnon. Se luo vakautta ja turvaa yhteiskuntaan ja auttaa selviytymään mahdollisista kriisitilanteista. 

– Kestävä ja huoltovarmuuden takaava ruokajärjestelmä ottaa huomioon paikalliset olot. Ympäristövaikutusten näkökulmasta merkitystä on sillä, missä ja miten elintarvikkeet ja niiden raaka-aineet tuotetaan. Suomalaisessa ruuantuotannossa eläin- ja kasviperäinen tuotanto ovat monilta osin riippuvaisia toisistaan, Tanhuanpää muistuttaa.  

Ruokaan liittyy laaja-alaisia tutkimustarpeita 

Vastatakseen ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin ja kuluttajien muuttuviin tarpeisiin elintarviketeollisuuden yritykset osallistuvat jatkuvasti tieteellisiin hankkeisiin ja tekevät työtä esimerkiksi tuotteiden elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi.  

Luotettava, kattava ja ajantasainen tieto väestön ravitsemuksesta on välttämätöntä sekä poliittisten päätösten, ravitsemustutkimuksen että elintarviketeollisuuden tuotekehityksen kannalta.  

– Rahoituksen löytäminen uuden FinRavinto-tutkimuksen tekemiseen on erittäin tärkeää, sillä edellinen tutkimus on lähes kahdeksan vuoden takaa.  

Iloa ja hyvinvointia ruuasta!  

Ruokavalio on tärkeä, joskaan ei ainoa osa terveellistä elämäntapaa. Yksittäiset ruoka-aineet eivät edistä tai heikennä terveyttä, vaan ruokavalion kokonaisuus ratkaisee. Kun ravitsemussuosituksista viestitään, ilo ja nautinto pitää nostaa keskiöön, ettei suosituksia ymmärretä vain rajoituksiksi.

– Ei syödä vain nälkäämme, vaan opetellaan syömään myös iloksemme, Tanhuanpää kehottaa.