EMB. 4.12. klo 18.00: Miltä tunteiden kehokartat näyttivät muinoin ja nyt? Mesopotamiassa onnellisuus hohti paljon vahvemmin maksan alueella

Monitieteinen tutkijatiimi on pyrkinyt laajan tekstiaineiston avulla selvittämään, miten muinaisen Mesopotamian alueen ihmiset kokivat tunteita kehossaan tuhansia vuosia sitten. Analyysi perustuu noin miljoonaan muinaisen akkadin kielen sanaan, jotka ovat peräisin Uus-Assyrian valtakunnasta (934–612 eaa.) säilyneiden savitaulujen nuolenpääkirjoituksesta. Aalto-yliopiston sekä Helsingin, Turun ja saksalaisen Mainzin yliopiston tutkimuksen tulokset julkaistaan iSCience-lehdessä 4. joulukuuta.

“Jo muinaisessa Mesopotamiassa oli karkea ymmärrys anatomiasta, esimerkiksi sydämen, maksan ja keuhkojen tärkeydestä”, tutkimushanketta vetävä Helsingin yliopiston professori Saana Svärd kuvailee.

Eri kehon osille olikin akkadin kielessä useita eri synonyymejä. Erityisesti juuri maksa mainittiin kehon eri alueista usein nuolenpääkirjoituksissa, ja tunteista se liittyi vahvimmin onnellisuuteen. Aineistossa oli myös kaikkiaan 35 akkadinkielistä onnellisuuteen liittyvää sanaa, kuten ’avoimuus’, ’nauru’, ’loistaa kirkkaasti’, ’tulla kokonaiseksi’ ja ’iloinen’.

”Jos muinaista mesopotamialaista onnellisuuden kehokarttaa verrataan moderniin tunteiden kehokarttaan, se on muuten pitkälti samanlainen, mutta maksa hohtaa siinä silmiin pistävästi”, kertoo Aalto-yliopistossa vieraileva tutkija Juha Lahnakoski tutkimuskeskus Jülichistä ja Düsseldorfin LVR-klinikalta.

Lauri Nummenmaa kollegoineen aloitti modernin tunteiden kehokartan tutkimuksen kymmenen vuotta sitten, jolloin ensimmäinen artikkeli aiheesta julkaistiin PNAS-lehdessä. Esimerkiksi vihaa moderni ihminen kokee yläkeholla ja käsissä, kun taas Mesopotamiassa viha yhdistettiin erityisesti jalkoihin, ja siihen liittyviä sanoja olivat muun muassa ’kuumentuminen’, ’hurjistunut’, ’vihainen’ ja ’raivo’. Rakkautta moderni ja uusassyrialainen ihminen kokevat kehollisesti melko samankaltaisesti, ja Mesopotamiassa rakkauteen yhdistyy kehon osista erityisesti maksa, sydän ja polvet.

”Jää nähtäväksi, voimmeko jatkossa sanoa jotain siitä, minkälaiset emotionaaliset kokemukset ovat ihmisille tyypillisiä ja onko esimerkiksi pelko ollut kehollisesti aina samanlaista. Toisaalta tekstit ovat tekstejä ja koetut tunteet eläviä, koettuja tunteita. Kun ollaan täysin kielen varassa, pitää edetä varovasti”, Svärd sanoo.

”Tästä syystä tekstianalyysiin perustuvat tunteiden kehokartat eivät ole suoraan verrattavissa sellaiseen tutkimukseen, missä kysytään suoraan, että missä tunnet esimerkiksi onnellisuutta”, Lahnakoski jatkaa.

104-vuotiaan naisen onnellinen elämä juontaa jumaliin

Kirjoitustaito ei ollut yleistä muinaisen Mesopotamian alueen sivilisaatioissa. Nuolenpääkirjoituksia tuottivat lähinnä kirjurit, ja siten se oli vain varakkaiden ihmisten saatavilla. Toisaalta savitaulut pitivät sisällään hyvin moninaisia tekstejä, kuten veroluetteloita, kauppakirjoja, rukouksia, kirjallisuutta sekä varhaisia historiallisia ja matematiikan tekstejä.

Eräässä nuolenpäätekstissä kuvataan 104-vuotiasta kuninkaan äitiä ja sitä, kuinka jumalien kuningas on lisännyt hänen sydämeensä iloa, ja hänen silmänsä, kätensä ja jalkansa voivat hyvin korkeasta iästä huolimatta.

”Muinaisen Lähi-idän tekstejä ei ole koskaan tutkittu tällä tavalla ja tästä näkökulmasta, eli yhdistämällä tunteita kvantitatiivisesti kehon osiin. Tätä voidaan jatkossa soveltaa muihinkin kieliaineistoihin”, Svärd sanoo.

Suuria tekstikokonaisuuksia hyödyntävää korpuslingvististä menetelmää on kehitetty Svärdin johtamassa Muinaisen Lähi-idän imperiumit -huippuyksikössä vuosia. Seuraavaksi tutkimusryhmä ottaakin tarkasteltavakseen englanninkielisen korpuksen eli tekstiaineiston 1900-luvulta, ja tässä aineistossa on sata miljoonaa sanaa. Tarkasteltavaksi on tulossa myös suomenkielinen aineisto.

Tutkijatiimi on saanut rahoituksen Suomen kulttuurirahastolta. Svärdin ja Lahnakosken lisäksi artikkelin kirjoittaneeseen tiimiin kuuluvat Aalto-yliopiston professori Mikko Sams, Helsingin yliopiston tutkija Ellie Bennett, Turun yliopiston professori Lauri Nummenmaa ja Johannes Gutenberg-Universität Mainzin tutkija Ulrike Steinert. Tutkijatiimin osaaminen ulottuu tunnehistoriaan, neurotieteisiin, psykologiaan, akkadin kieleen, mesopotamialaiseen ymmärrykseen kehollisuudesta, tilastolliseen analyysiin ja viime vaiheessa tulosten näkyväksi tekemiseen kehokartoissa.

Linkki artikkeliin (linkki toimii vasta embargon poistumisen jälkeen)