Susien aiheuttamista koiravahingoista lisää tietoa

Tutkimuksen mukaan koiravahinkoja sattuu enemmän alueilla, joilla susien luontaiset saaliseläimet, etenkin pienehköt hirvieläimet, ovat harvalukuisia. Kun saaliseläimiä on vähän, kilpailu ravinnosta kovenee, ja silloin myös metsästyskoira – erityisesti riistaa ajava koira – koetaan voimakkaammin kilpailijana vähäisestä ravinnosta.

Vaikka sudet viettävät reviiriensä reunoilla vain alle kymmenesosan ajastaan, lähes puolet tutkituista koiravahingoista tapahtui juuri näillä alueilla. Kilpailija, aivan kuten lauman ulkopuolinenkin susi, pyritään poistamaan reviiriltä nopeasti. Tutkimus perustui pantasusista kerättyyn tietoon sekä riistavahinkorekistereihin.

Väitöstyössä ravinnon määrän vaikutusta koiravahinkoihin tutkittiin sekä Suomessa että Virossa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki Suomen susireviirit poronhoitoalueen ulkopuolella, ja saaliseläinten tiheyksissä vertailtiin hirveä, metsäkaurista ja valkohäntäpeuraa. Virossa tarkasteltiin metsäkauriin ja villisian saaliskantoja.

Suden ja ihmisten väliset konfliktit ovat lisääntyneet ympäri maailmaa susipopulaatioiden kasvaessa ja levittäytyessä uudelleen alueille, joilta ne aikoinaan metsästettiin lähes sukupuuttoon. Suomessa konfliktit aiheutuvat pitkälti susien aiheuttamista tuotantoeläinvahingoista.

Koiravahingot kuitenkin vaikuttavat vahvasti ihmisten asenteisiin sutta kohtaan. Skandinaviassa, ja erityisesti Suomessa, susikonfliktia lisää merkittävästi se, että hirviä metsästetään suurelta osin pelkästään koirien avulla. ”Metsästyskoiran menettäminen sudelle voi nostaa pintaan voimakkaita vihan tunteita. Koiravahinkojen vähentäminen onkin ratkaisevassa roolissa, jos susikantaa halutaan elvyttää Suomessa”, sanoo väitöskirjatutkija Mari Tikkunen.

Tieto susien sijainnista ja runsaat saalieläinkannat vähentävät vahinkoja, mutta hyökkäysten taustoja on tutkittava lisää

Vaikka susien pantaseurantaa ei enää tehdä Suomessa, väitöskirja korostaa susien läsnäolon tunnistamisen merkitystä koiravahinkojen vähentämisessä. Tutkija arvioi, että tiedottaminen susien sijainnista metsästysalueella voi vähentää koiravahinkoja. ”Kun metsästäjät tiedostavat alueen susiriskin kasvaneen, he ovat haluttomampia päästämään koiran alueelle riistan perään. Nykyään paikalliset tiedot susihavainnoista perustuvat esimerkiksi kaupallisiin sovelluksiin tai alueen metsästäjien ryhmäviesteihin. Tarvittaisiin järjestelmällisempi viranomaisten tarjoama palvelu, joka ilmoittaa susista tehdyistä havainnoista”, Tikkunen toteaa.

Väitöstutkimus osoittaa myös, että runsaat saaliseläinkannat pienentävät vahinkoriskiä. Saaliseläimistä valkohäntäpeuralla oli suurin vaikutus koiravahinkoihin. Lounais-Suomessa, missä valkohäntäpeurakanta on vahvin, oli koiravahinkoja vähemmän verrattuna muualle Suomeen. Myös Itä-Suomen ja Viron vertailussa tulokset olivat yhdenmukaisia. ”Johtopäätöksenä voidaan todeta, että saaliin runsaus todennäköisesti vähentää kilpailua alueilla, joilla sudet asuvat”, Tikkunen kertoo. ”Saaliseläinten tiheyden lisäämiseen liittyy haasteita metsä- ja maataloudelle, ja kompromissin löytyminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta.”

Vaikka koiravahingot herättävät paljon tunteita, niitä on tutkittu vasta vähän. ”Esimerkiksi hyökkäysten ajallisten ja alueellisten vaihtelujen lisäksi vahinkojen taustalla olevia tekijöitä, kuten metsästyskulttuuria ja susipopulaatioiden ominaisuuksia tulisi selvittää lisää”, Tikkunen toteaa. Väitöskirjatutkija myös työskentelee suunnittelijana Suomen riistakeskuksella SusiLIFE-hankkeessa.

Filosofian maisteri Mari Tikkunen väittelee Oulun yliopistossa pe 13.12.2024. Biologian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on All in the family - Wolf attacks on dogs and potential solutions to mitigate the conflict (Suku on pahin - Susien aiheuttamat koiravahingot ja mahdolliset ratkaisut konfliktiin). Vastaväittäjänä toimii tutkimusjohtaja Francisco Álvares Porton yliopistosta ja kustoksena tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta. Väitöstilaisuus alkaa Linnanmaalla salissa L6 klo 12.

Väitöskirja verkossa