SDP:n Perholehto: Hallituksen isot lupaukset vesiensuojelusta ovat yhä täyttämättä

– Palokin koskien vapauttamista on selvitetty vuosien saatossa useampaan otteeseen ja viimeksi alkuvuodesta myös selvitysmies päätyi raportissaan padon purun kannalle. Syys-lokakuun vaihteessa Orpo kävi Heinävedellä vakuuttelemassa hallituksen sitoutumista hankkeeseen, mutta muuta siitä ei ole julkisuuteen tihkunut, Perholehto kertoo.

Vesilaissa suojeltaviin luontotyyppeihin taas olisi tärkeää sisällyttää pienvesistöjen kuten kalkkilampien, lähteikköjen ja muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevat purot. Lisäksi olisi aika viimein laajentaa kalatalousvelvoitteet myös vanhoihin vesitalouslupiin uhanalaisten vaelluskalakantojen suojelemiseksi.  

– Vesilakia yritettiin muuttaa jo Marinin kaudella, mutta kokoomus ei ole vieläkään lunastanut lupaustaan purojen suojelusta. Hiljattaisen raakkutuhon vaatimaton jälkipuinti sekä taipuminen vanhojen metsien suojelukriteereissä maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksiin osoittavat kokoomuksen ympäristöpolitiikan ulkokultaisuuden, arvioi Perholehto.

Eduskunnassa käsitellään parhaillaan hallituksen esitystä (HE 175/2024 vp), jolla viedään pääosin EU-tuomioistuimen vesien tilaa koskevia linjauksia lainsäädäntöön.

– Näillä muutoksilla vesien tilan ympäristötavoitteet ja heikentämiskielto saadaan kirjattua lakiin, mutta toisaalta luodaan poikkeusmenettely tietyille hankkeille, mihin sisältyy riski vesien tilan heikkenemisestä. Tämä riski on tiedostettava. Ilmastonmuutosta on hillittävä panostamalla uusiutuviin energialähteisiin ja vihreään siirtymään, mutta se ei saa tapahtua uhanalaisten lajien ja arvokkaiden elinympäristöjen tai vesistöjen kustannuksella, Perholehto muistuttaa.

– Vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisten hankkeille myönnettyjen poikkeamisten vaikutukset pitäisi pystyä kompensoimaan. Suoranaisen ekologisen kompensaation lisäksi olisi huomioitava hankkeiden vaikutuksia lieventävät toimenpiteet, sillä niistä ei säädetä tällä hetkellä laissa vielä mitään, lisää Perholehto.

Suomi ei tule saavuttamaan vesipuitedirektiivin mukaisia vesien tilaa koskevia tavoitteita vuoden 2027 määräaikaan mennessä, sillä muun muassa puutteellinen kansallinen lainsäädäntö ei vastaa vesipuitedirektiiviä.

 – Vesiensuojeluun ja niiden hyvän tilan saavuttamiseen tarvitaan paitsi poliittista tahtoa, myös taloudellisia resursseja ja sääntelyä. Sääntelyn toteutuminen edellyttää riittävän ja osaavan henkilöstön ja ajantasaisen tiedonsaannin varmistamista lupaviranomaisten puolella. Valmisteilla oleva aluehallintouudistus yhdistettynä leikkauksiin ei ole ympäristön kannalta hyvältä kuulostava yhdistelmä. Tähän tarvittaisiin riippumaton yleisen edun yksikkö valvomaan intressivertailua ja kestävän kehityksen mukaisuutta, pohtii Perholehto. – Jos hallitus haluaisi aidosti vaikuttaa vesien tilaan ja saavuttaa vesipuitedirektiivin tavoitteet, sen tulisi varmistaa resurssien riittävyys, uudistaa vesilaki ja ryhtyä soveltamaan ekologista kompensaatiota pikaisella aikataululla.

Ympäristövaliokunnan sd-ryhmä jätti lausumavastalauseen valiokunnan mietintöön hallituksen esityksestä HE 175/2024 vp.