Perinnebiotooppien hoito suojelee rikkaita luontotyyppejä

Tänä vuonna Ylöjärvellä kunnostettiin kolme perinnebiotooppikohdetta laitumiksi lampaille ja naudoille. Kaikilla kohteilla tehtiin pääsääntöisesti samanlaisia hoitotoimia. Kunnostukset ovat osa valtakunnallista Helmi-ohjelmaa. 

Yksi valmistuneista kohteista oli pieni nautalaidun, jossa esiintyy pirkanmaalaisittain harvinaista tulvavaikutteista niittyä. Tulvavaikutteiset niityt ovat niittyjä, jotka altistuvat tulvalle säännöllisesti. Niiden kasvillisuudessa on havaittavissa vyöhykemäisyyttä, jota ei tulvimattomilla niityillä ole. Niityille muodostuu myös tulvamaannos tulvaveden tuoman kiintoaineksen myötä.

Yhdellä perinnebiotoopilla kunnostuksiin kuului raivausta, puuston poistoa sekä laitumen aitaamista. Alueen rantalaidun oli kasvanut pahasti umpeen ja pajukkoa oli runsaasti. Pajukko raivattiin miltei kokonaan. Laitumilta poistettiin myös puita, joista iso osa kuitenkin säästettiin. Säästynyt puusto jätettiin pieniin ryhmiin.

– Raivaukset ja puuston poisto avarsivat maisemaa ja avasivat kaukonäkymiä, kun maisemaa sulkeva pensaskerros raivattiin. Nyt valo pääsee kenttäkerrokseen, jossa heinät ja ruohot voivat kasvaa. Kun kenttäkerros kasvaa, naudoilla on enemmän laidunnettavaa aluetta, kertoo Pirkanmaan ELY-keskuksen luonnon- ja maisemanhoidon asiantuntija Veera Mäkitalo.

Järvi näkyy nyt myös hyvin läheiselle tielle. Kunnostuksen ansiosta maisemassa vuorottelevat avoimet alueet ja puustoryhmät yhdessä pajujen kanssa.

Laiduntamisen hyödyt näkyvät jo

Raivausten ja puuston poiston jälkeen alue aidattiin. Aitamateriaalin valinnassa ja rakentamisessa huomioidaan aina laiduntava eläin, maaston erikoispiirteet sekä kohteelle sopivin aitatyyppi. Tällä kertaa aitaan tuli lautajuoksut ja sähkö.

Ensimmäisenä kesänä naudat laidunsivat osin kevytaidan avulla laidunaluetta. Jo ensimmäisen kesän jälkeen hyödyt olivat nähtävissä. Laidunnus piti tehokkaasti alueelta raivatun pajukon pois, jäljelle jäänyt pajukko pysyi matalana. Tämä on tärkeää, sillä paju palautuu nopeasti raivatuille alueille, jolloin tehdyn työn hyödyt menetetään. Kun kasvillisuus pysyy matalana, niittylajistolla on hyvät mahdollisuudet levitä uudelle laidunalueelle. Myös siemenpankki pääsee aktivoitumaan, kun naudat rikkovat maanpintaa ja pitävät muun kasvillisuuden matalana.

Alueen ja maiseman muutosta voi seurata hankealueelta tehdyn valokuvaseurannan avulla. Avonaisempi maisema näkyy selvästi tehtyjen kunnostusten jälkeen.

Arvokkaiden ja uhanalaisten lajien turvapaikkoja

Vuosittain tuettavat perinnebiotooppihoitokohteet ovat usein pieniä, laidunnukseen soveltumattomia niittyjä tai ketoja. Ketokohteet saattavat olla vain kymmenen aarin kokoisia.

Hoito on tärkeää, sillä kohteilla esiintyy huomionarvoisia kasveja, esimerkiksi noidanlukkoja, sekä uhanalaisia lajeja, kuten ahosilmäruohoa ja tähkämaitikkaa. Pienet kohteet myös ylläpitävät perinnebiotooppiverkostoa. Verkostoon kuuluu uuselinympäristöt, joita voivat olla esimerkiksi kuivat ja lyhyeksi leikatut tienpientareet. Näiden avulla laji säilyttää useita populaatioita ja pystyy leviämään mahdollisesti uusille alueille.

Vuosittainen hoito pitää kasvillisuuden matalana ja estää alueen umpeenkasvua sekä metsittymistä. Perinnebiotooppilajisto ei ole hyvä kilpailemaan korkeaa kasvustoa vastaan, vaan tarvitsee avoimen kasvupaikan. Usein laidunnus luo nämä olosuhteet. Vastaavasti, kun laidunnus vähenee, monet kohteet kasvavat umpeen.

Perinnebiotoopit ovat monipuolisia luontotyyppejä, joiden hoitaminen suojelee uhanalaista lajistoa. Niiden säilyttäminen estää myös luontokatoa. Helmi-elinympäristöohjelman kunnostukset jatkuvat aina vuoteen 2030 saakka.