Vuosi 2024 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi

Vaikka viime vuosi alkoi tavanomaista kylmemmässä säässä, toukokuusta eteenpäin loppuvuosi oli tavanomaista lämpimämpää. Koko maan keskilämpötila oli noin 4,0 astetta, mikä on 1,1 astetta yli pitkän ajan keskiarvon vuosilta 1991‒2020. Vuosikeskilämpötila vaihteli lounaissaariston noin +8 asteesta Lapin luoteisosan noin nollaan asteeseen.

Suurin poikkeama pitkän ajan keskiarvosta oli Pohjois-Lapissa, missä oli suurimmillaan 1,7 astetta vertailukauden keskiarvoa lämpimämpää. Alueella vuoden keskilämpötila oli poikkeuksellisen korkea, ja monella havaintoasemalla vuosikeskiarvo oli aseman havaintohistorian lämpimin. Myös maan eteläosassa oli monin paikoin poikkeuksellisen lämmin vuosi, ja muuallakin maassa voidaan puhua monin paikoin harvinaisen lämpimästä vuodesta.

Vain tammi- ja huhtikuu olivat tavanomaista kylmempiä koko maassa. Kaikki muut kuukaudet ovat olleet tavanomaista lämpimämpiä.  Toukokuusta eteenpäin tavanomaista lämpimämpiä kuukausia oli kahdeksan peräkkäin. Syyskuu oli jälleen ennätyksellisen lämmin, seuraten vuoden 2023 ennätyslämmintä syyskuuta.

Pitkä tavanomaista lämpimämpi ajanjakso näkyy myös tehoisan lämpösumman kautta: Vuoden 2024 tehoisa lämpösumma on ollut lähes koko maassa poikkeuksellinen. Maan länsiosaa lukuun ottamatta tehoisan lämpösumman asemakohtaisia ennätyksiä on tehty lähes jokaisella asemalla, ja länsiosassakin rannikko- ja meriasemilla on ennätyslukemia.

Viime vuoden ylin lämpötila oli 31,4 astetta, joka mitattiin 28. kesäkuuta sekä Kuopion Savilahdessa että Heinolan Asemantauksessa. Vuoden alin lämpötila, -44,3 astetta, mitattiin 5. tammikuuta Enontekiön lentoasemalla.

Lännessä satoi tavanomaista enemmän, idässä vähemmän

Suuressa osassa maata vuotuinen sademäärä oli tavanomaista suurempi. Maan länsiosassa oli jopa paikoin harvinaisen tai poikkeuksellisen sateista. Vain maan itäosassa oli tasaisempi alue, jolla vuotuinen sademäärä jäi asemakohtaisista vertailukauden keskiarvoista. Sateisia kuukausia vuoden aikana olivat muun muassa helmi- ja huhtikuu, toukokuu taas oli selvästi tavanomaista vähäsateisempi.

Suurin vuosisademäärä havaittiin Merikarvian Tuorilan havaintoasemalla, missä satoi 921,4 millimetriä. Vähiten vuoden aikana satoi Utsjoen Kevolla, 408,6 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä oli Kokemäen Rausenkulmalla 10. elokuuta mitattu 70,6 millimetriä.

Vuoden suurin tilastoitava lumensyvyys oli Puolangan Paljakalla 8. huhtikuuta mitattu 127 senttimetriä.

Joulukuussa lumipeitteen kattavuus vaihteli

Joulukuun 2023 keskilämpötila vaihteli lounaissaariston noin +3 asteesta Pohjois-Lapin noin -11 asteeseen. Maan pohjoisosassa poikkeama vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilaan vaihteli kylmän ja lämpimän suuntaan, mutta keskilämpötila oli silti pääosin tavanomainen. Muualla maassa oli noin 0,5–2 astetta tavanomaista lämpimämpää. Kuukauden alin lämpötila, -38,2 astetta, havaittiin Savukosken Tulppion havaintoasemalla 15. joulukuuta. Kuukauden ylin lämpötila, +9,2 astetta, mitattiin Porin lentoasemalla 15. joulukuuta.

Joulukuun sademäärät olivat maan etelä- ja länsiosassa sekä Keski- ja Pohjois-Lapissa tavanomaista suurempia. Tavanomaisista sademääräistä jäätiin jälkeen lähinnä kaistaleella Pohjois-Karjalasta Tornioon. Kuukauden suurin sademäärä oli 115,4 millimetriä, joka mitattiin Virolahden Koivuniemessä. Vähiten satoi Hailuodon Keskikylässä, 18 millimetriä. Suurin vuorokausisademäärä oli 33,1 millimetriä, joka mitattiin Virolahden Koivuniemessä 19. joulukuuta.

Maa on pysynyt lumen peitossa koko joulukuun lähinnä Lapissa. Joulukuun keskivaiheen jälkeen lähes koko Suomeen saatiin vaiheittain lumipeite, mutta kuun loppua kohden se suli maan eteläosan rannikoilla. Kuukauden lopussa maan eteläosassa oli lunta 0–10 senttimetriä, keskiosassa pääosin 10–25 senttimetriä ja pohjoisosassa pääosin 20–60 senttimetriä. Joulukuun suurin lumensyvyys mitattiin 30.12. Enontekiön Kilpisjärvellä, missä lunta oli 98 senttimetriä.

Auringonpaistetunteja kertyi joulukuussa 0–40 tuntia, mikä on lähellä tyypillistä joulukuun määrää.

Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi ilmiötä kutsutaan, kun sen esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.