KOVA: Työryhmältä mielenkiintoisia ehdotuksia valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi

KOVA pitää myönteisenä, että työryhmä katsoo, että valtion tukemaan asuntotuotantoon liittyviä ohjeistuksia ja sääntelyä sekä myöntöprosessia tulee keventää. Lisäksi KOVA pitää hyvänä, että valtion tukemassa asuntotuotannossa tulee mahdollistaa rakennusalalla yleisesti käytössä olevat urakkamuodot. Myös valtion tuella rakennettujen kohteiden rajoituksista vapauttamisen helpottaminen on etenkin väestöään menevillä alueilla toimivien yhtiöiden kannalta viisasta.

- Valtiosihteeri Mika Nykäsen johtama työryhmä on saanut aikaa mielenkiintoisen kokonaisuuden valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi. Pidän hyvänä, että kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen liittyviä normeja kevennetään tarkoituksenmukaisesti ja samalla mahdollistetaan myös yleisesti käytössä olevien urakkamuotojen hyödyntäminen. Pidän myös tärkeänä, että kiinteistöjen elinkaarikustannukset huomioidaan korkotukilainoissa, sillä se mahdollistaa erilaiset vastuullisuusinvestoinnit jo rakentamisvaiheessa, KOVAn toimitusjohtaja Jouni Parkkonen toteaa.

Laina-aikojen lyhentäminen nostaa asumiskustannuksia – riskit myös keskiössä työryhmällä

KOVA suhtautuu varauksellisesti pitkien korkotukilainojen laina-ajan lyhentämiseen nykyisestä 40 vuodesta 30 vuoteen. Laina-ajan lyhentäminen nostaa lainanlyhennysten määriä nykyisestä ja siten tämä aiheuttaa jatkossa paineita vuokriin ja käyttövastikkeiden nostamiseen. Jos pankkien kiinnostusta valtion tukeman asuntotuotannon rakentamiseen halutaan lisätä, keskeistä olisi siirtää vakuuksien hallinta pankeilta pois, esimerkiksi Valtiokonttorille. Kiinteistövakuuksien hallinnointi aiheuttaa pankeille huomattavaa hallinnollista työtä ja tämä on KOVAn käsityksen mukaan yksi keskeisimmistä esteistä liikepankkien kiinnostukselle valtion tukeman asuntotuotannon rahoittamiselle.

Työryhmä ehdottaa myös, että 10 vuoden korkotukimalli olisi jatkossa lähinnä suhdanneluonteinen väline. Tämä on sinänsä perusteltua. KOVA katsoo kuitenkin, että pitkän korkotukimallin tulee aina olla ensisijainen väline myös matalasuhdanteissa, sillä se tuottaa edullisinta asumista, jolle on suurin tarve.

KOVA ei pidä kovin realistisena työryhmän suositusta muuttaa valtion tukemaan asuntotuotantoon liittyvät pysäköintijärjestelyt markkinaehtoisiksi. Vaikka tavoite siitä, että pysäköinnistä maksavat vain ne, jotka sitä käyttävät, on sinänsä järkevä, ei se todennäköisesti ole kovin realistisesti toteutettava. Vuokratalo- ja asumisoikeusyhtiöiden toimintaan ei kuulu markkinaehtoiseen pysäköintiin liittyvä liiketoiminta.

Työryhmä teki suosituksia myös erityisasumiseen liittyen. Opiskelija-asumiseen ehdotetaan 100 prosentin lainausastetta. Mikäli tämä toteutetaan, tulee se KOVAn mielestä koskea myös nuorisoasumista, joka on luonteeltaan samankaltaista asumista kuin opiskelija-asuminen. KOVA kuitenkin katsoo, että kaikessa erityisryhmien asuntotuotannossa tulisi olla erillistä investointiavustusta.

Erityisesti väestöltään vähenevillä alueilla, joilla asuntomarkkinat eivät välttämättä ole toimivat, on järkevää muuntaa olemassa olevaa vuokra-asuntokantaa esteettömäksi ja siten mahdollistaa erityisesti ikäihmisten asuminen. Näille alueille kuitenkin tarvitaan myös uutta asuntokantaa, samalla kun vanhaa ja huonokuntoista asuntokantaa puretaan. Työryhmän ehdottama 10 vuoden korkotukimallin käyttäminen tässä tilanteessa uudistuotantoon voi osoittautua vaikeaksi, sillä malli tuottaa hinnaltaan käytännössä olemassa olevaan vuokratasoon nähden selkeästi kalliimpaa asumista.

- Työryhmä on nostanut valtion riskit esille tuettuun asuntotuotantoon liittyen. Vaikka korkotukilainoihin liittyvät lainatakaukset ovat jo tällä hetkellä suuret, lainojen vakuutena ovat rakennukset. Itse asiassa kiinteistövakuudet ovat 1,3-kertaiset takauksiin nähden. Kun vakuuksien määrät ylittävät takauksien määrät, korkotukilainoihin ei liity oleellisia riskejä. Näin ollen valtion tukemaan asuntotuotantoon liittyviä takauksia ei voida mitenkään verrata esimerkiksi laivatilauksiin liittyviin takauksiin, joihin liittyy merkittäviäkin riskejä yhteiskunnalle, Parkkonen päättää.