Alkuperäiskansojen ääni kuuluviin koulutuksen eri tasoille

Enemmistöväestön syvä tietämättömyys alkuperäiskansa saamelaisista on Suomessa ongelma, josta ovat toistuvasti huomauttaneet Suomelle sekä saamelaisyhteisöt että Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI.

Tietovaje tarkoittaa, että suurella osalla suomalaisista on hyvin vajavaiset – tai virheelliset – perustiedot saamelaisten läsnäolosta, kulttuureista, ja suomalaisten ja saamelaisten välisestä historiasta.

Vastaavaa tietovajetta alkuperäiskansoista on havaittu enemmistöväestön joukossa ympäri maailmaa. Tampereen yliopistot tutkijat selvittivät, miten tietovaje nähdään ja miten sitä voisi purkaa kasvatus- ja koulutuskentällä.

Tutkimuskartoituksessa tarkasteltiin kasvatustieteellistä tutkimuskirjallisuutta kuudesta eri maasta; Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista.

– Kartoitus voi tukea päätöksentekoa ja koulutuksen kehittämistä Suomen kaltaisessa maassa, jossa muun muassa käynnissä oleva saamelaisten totuus- ja sovintokomission työ korostaa tavoitteissaan tiedon lisäämisen merkitystä, sanoo väitöskirjatutkija Ella Mattila.

Mattila kertoo, että myös ECRI on raporteissaan varoittanut tietovajeen lisäävän saamelaisten kohtaamaa vihapuhetta ja kannustanut saamelaisaiheiden opetuksen lisäämiseen suomalaisessa koulujärjestelmässä.

Vaikeaan historiaan liittyvät tunnereaktiot haittaavat oppimista

Mattilan mukaan tutkimuskirjallisuus valottaa, kuinka tietovaje alkuperäiskansoista ei ole aivan "tavallista tietämättömyyttä".

– Tietovaje juontaa juurensa pitkäikäisiin kolonialismin ja vaientamisen rakenteisiin, joissa alkuperäiskansat on jätetty sekä historiallisten että nykypäivän dokumenttien, keskustelujen ja päätöksenteon marginaaliin, hän sanoo.

Kartoituksen mukaan alkuperäiskansoista oppimista haittaa jo omaksuttu väärä tai stereotyyppinen tieto sekä vaikeaan historiaan liittyvät tunnereaktiot, kuten syyllisyyden tai vihan tunteet, joita voi herätä omien henkilökohtaisten tai kansallisten ennakko-oletusten tullessa kyseenalaistetuiksi.

– Tunnereaktiot voivat herättää uuden tiedon vastustusta, aktiivista välttämistä tai sen täyttä kieltämistä, Mattila kertoo.

– Laajemmassa keskustelussa ja koulujärjestelmässä vallinneen hiljaisuuden takia moni ei ole kuullut alkuperäiskansoista ja hämmästyy itsekin tietojensa vähyydestä. Samalla yksilöillä on henkilökohtaista vastuuta siinä, miten vastaanottaa uutta tietoa ja kykenee käsittelemään omia oletuksiaan ja tunteitaan uusien näkökulmien edessä, vaikka ne esimerkiksi näyttäisivät omaa kansaa ikävämmässä valossa, Mattila jatkaa.

Perustietojen opettaminen eri koulutusasteilla on tärkeä askel

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan nykyisten opetussuunnitelmien perusteiden ja laajassa levikissä olevien oppimateriaalien saamelaistieto on vähäistä.

– Saamelaisiin liittyvä opetus on Suomessa tällä hetkellä epävarmaa ja pitkälti riippuvaista yksittäisten opettajien motivaatiosta, Mattila kuvailee.

Hän sanoo, että alkuperäiskansoihin ja heidän kohtaamaansa historiaan liittyvien perustietojen sisällöllinen opettaminen eri koulutusasteilla on tärkeä askel ja tuki – myös kasvatusalan ammattilaisille, joille aiheet voivat olla yhtä lailla epävarmoja ja siten houkutus niiden välttelemiselle voi olla korkea.

Mattilan mukaan sisällöllisen ja tiedollisen tuen lisäksi on tärkeää tunnistaa aiheen monimutkaisuus ja sen sosiaaliset ja emotionaaliset tasot.

– Kirjallisuudessa korostuu tarve nostaa alkuperäiskansojen ääntä kuuluviin koulutuksen eri tasoille, antaa mahdollisuuksia yhteistyöhön ja aitoon dialogiin sekä tarjota tukea uuden oppimisen äärellä heräävässä itsereflektiossa ja tunnetyössä, Mattila sanoo.

Tutkimuskartoitus on julkaistu artikkelina Educational Review -tiedelehdessä.

Alkuperäinen artikkeli: Mattila, E., Lindén, J., & Annala, J. (2024). Reviewing educational conceptualisations of transnational settler ignorance. Educational Review, 1–25. DOI: 10.1080/00131911.2024.2437405