Ruotsissa asuvan iranilaispakolaisen riipaiseva elämäntarina osoittaa, että turvapaikka ei aina tuo turvaa

Pieni tyttö riistetään äitinsä sylistä, ja pian hän istuu kolhiintuneessa bussissa kohti tuntematonta määränpäätä, pohjoista. 

Atefeh Sebdani (s. 1986) oli viisivuotias, kun hänet erotettiin vanhemmistaan ja salakuljetettiin pikkuveljiensä kanssa Iranista Ruotsiin. Vanhemmat kuuluivat kulttia muistuttavaan iranilaiseen vastarintaliikkeeseen. 

Uusi kotimaa ja samaan kulttiin kuulunut sijaisperhe eivät kuitenkaan taanneet turvaa, ja Atefeh joutui selviytymään järkyttävissä olosuhteissa, hyväksikäytön uhrina. 

Oman onneni nojassa on vahva kuvaus aikuisten riepottelemasta lapsesta, joka onnistuu luomaan itselleen paremman elämän. Aikuisena määrätietoinen Atefeh kouluttautuu insinööriksi, luo itselleen häikäisevän uran teknologia-alalla ja jättää repaleisen lapsuuden taakseen. Edessä on kuitenkin vielä yksi koitos: äidin pelastaminen kultista. 

“Kertomalla kokemuksistani toivon voivani vaikuttaa siihen, että yhä useammat aikuiset päättäisivät toimia, jos vaistoavat jonkun lapsen voivan huonosti”, Atefeh toteaa.  

Oman onneni nojassa on Atefeh Sebdanin esikoiskirja, ja se on kerännyt Ruotsissa palkintoehdokkuuksia. Kirjan käännösoikeudet on myyty viiteen maahan. Atefeh asuu Ruotsissa ja antaa mielellään suomalaisille toimittajille haastatteluja kirjaansa ja elämäänsä liittyen. 

Oman onneni nojassa ilmestyy painettuna, e-kirjana sekä Irene Omwamin lukemana äänikirjana. Teos on arvostelu- ja käsittelyvapaa 13.2. Teoksen on suomentanut Elina Lustig.  

Haastattelupyynnöt, pdf-vedokset ja arvostelukappaleet: adele.couavoux@otava.fi