Tekoäly ja luova tuho

Talouden kasvun tutkimuksen hedelmällisin tarkastelukehikko on niin sanottu innovaatioperusteinen schumpeteriläinen kasvuteoria (Aghion, Antonin, & Bunel, 2021; Akcigit & Van Reenen, 2023; Jones & Vollrath, 2024). Teorian mukaan kasvun lähteenä ovat yritysten innovaatiot. Teoria korostaa yritysten välisen kilpailun merkitystä innovoinnin kannustajana ja tätä kautta teknologisen kehityksen ajurina.

Lisäksi teoria korostaa kansantalouden teknologian ja tuottavuuden kehittymistä niin sanotun ”luovan tuhon” kautta. Innovaatioilla luodaan uusia, aikaisempaa tuottavampia työpaikkoja. Toisaalta tämän seurauksena osa vanhoista työpaikoista muuttuu elinkelvottomiksi, joten yritysten innovaatiotoiminta aiheuttaa myös työpaikkojen tuhoa. Tästä syystä teoriaa kutsutaan myös luovan tuhon teoriaksi.

Yleiskäyttöisten teknologioiden kehitys tarjoaa mahdollisuuksia merkittävään talouden kasvuun.

Luovan tuhon teoriakehikko on hyödyllinen työkalu, kun selvitetään niin sanottujen yleiskäyttöisten teknologioiden vaikutusta talouden kasvuun. Yleiskäyttöisillä teknologioilla on erityispiirteitä: niitä voidaan soveltaa monilla aloilla ja ne kehittyvät ajan kuluessa niin, että ne tarjoavat yhä uusia käyttötapoja. Yleiskäyttöiset teknologiat tarjoavat mahdollisuuksia monenlaisille muille innovaatioille. Kaiken kaikkiaan yleiskäyttöisten teknologioiden kehitys tarjoaa mahdollisuuksia merkittävään talouden kasvuun kansantalouden tasolla ja vielä niin, että vaikutukset ulottuvat parhaillaan kauas tulevaisuuteen. 

Yhdysvalloissa ja monissa muissa kehittyneissä maissa koettiin nopeutuneen työn tuottavuuden kausi 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Yhdysvalloissa työn tuottavuuden havaittiin kiihtyneen 1990-luvun puolivälissä ennen kaikkea niillä toimialoilla, joilla käytettiin runsaasti tieto- ja viestintäteknologiaa (Van Ark, Inklaar, & McGuckin, 2003). Näillä aloilla havaittiin myös yritysten välisten kannattavuuserojen kasvaneen (McAfee & Brynjolfsson, 2008). Uusien työpaikkojen luonti kiihtyi, mutta toisaalta niin kiihtyi myös työpaikkojen tuho (Bartelsman, Gautier, & De Wind, 2016). Luova tuho siis voimistui. Muilla toimialoilla ei tuolloin havaittu tuottavuuden kiihtymistä, yritysten välisten erojen kasvua eikä työpaikkojen vaihtuvuuden kasvua. Nämä havainnot ovat johdonmukaisia sen kanssa, mitä innovaatioperusteinen schumpeteriläinen kasvuteoria ennustaa yleiskäyttöisen teknologian vaikutuksista (Aghion & Howitt, 2009). 

Tuottavuuden kasvuvauhti hidastui 2000-luvun alussa ennen kaikkea tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävillä toimialoilla. Näillä aloilla tuottavuuden kasvun kiihtyminen siis tuli ja meni. Kuitenkin näiden alojen ansiosta esimerkiksi Yhdysvalloissa yrityssektorin tuottavuus kohosi noin 15 prosenttia korkeammalla kasvu-uralla, kuin se olisi ollut ilman tuota murroskautta. Tästä syystä tieto- ja viestintäteknologian murros kohotti merkittävästi ja pysyvästi Yhdysvaltojen elintasoa. 

Tieto- ja viestintäteknologia on edellinen esimerkki yleiskäyttöisestä teknologiasta.

Tieto- ja viestintäteknologia on edellinen esimerkki yleiskäyttöisestä teknologiasta. Tuolloin internet, sähköposti ja matkapuhelin tulivat lähes kaikkien työntekijöiden ulottuville. Useimpien työntekijöiden työ muuttuisi merkittävästi hankalammaksi, jos yksikin noista työvälineistä otettaisiin pois. Näin ajateltuna tuottavuuskasvun kiihtyminen ei vaikuta yllättävältä, kun ottaa huomioon, kuinka monta muuta yhtä tärkeää innovaatioita on otettu laajasti käyttöön tämän vuosituhannen aikana.  

Tekoälyllä on aivan ilmeisiä yleiskäyttöisen teknologian piirteitä. Tästä syystä voidaan ounastella, että sillä voisi olla samanlaisia vaikutuksia kuin tieto- ja viestintäteknologialla vuosituhannen vaihteessa: tuottavuuden ja talouden kasvu voimistuu, yritysten väliset kannattavuuserot kasvavat ja uusien työpaikkojen syntymistahti sekä vanhojen työpaikkojen tuhoutumistahti kiihtyvät. 

Tällä hetkellä ei ole myöskään selvää, että tekoäly kykenisi luomaan merkittävästi uusia tehtäviä ja työpaikkoja.

Toisaalta tekoäly on vielä hyvin uusi teknologia. Sähköpostin, internetin ja matkapuhelimen ensimmäiset versiot olivat olemassa jo 1980-luvulla. Ne yleistyivät kotitalouksissa ja yrityksissä 1990-luvulla, ja näkyivät siis tuottavuudessa merkittävästi vasta vuosituhannen vaihteessa. Tällä hetkellä ei ole myöskään selvää, että tekoäly kykenisi luomaan merkittävästi uusia tehtäviä ja työpaikkoja.  

Taloustieteilijä Darren Acemoglu (2024) arvioi tuoreessa artikkelissaan tekoälyn taloudellisia vaikutuksia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Hänen johtopäätöksenä on, että vaikutus tuottavuuteen on kohtuullisen vaatimaton – selvästi vähäisempi kuin oli tieto- ja viestintäteknologia vuosituhannen vaihteessa. Hänen arvionsa mukaan vaikutus tuloerohinkin on luultavasti vähäinen.  

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että tekoäly ei vaikuta työpaikkarakenteisiin seuraavan kymmenen vuoden aikana yhtä merkittävästi kuin tieto- ja viestintäteknologinen murros teki vuosituhannen vaihteessa.  

Kirjallisuutta:  

• Acemoglu, D. (2024). The Simple Macroeconomics of AI.  
• Aghion, P., Antonin, C., & Bunel, S. (2021). The power of creative destruction. Harvard University Press.  
• Aghion, P., & Howitt, P. (2009). The Economics of Growth. The MIT Press.  
• Akcigit, U., & Van Reenen, J. (Eds.). (2023). The Economics of Creative Destruction: New Research on Themes from Aghion and Howitt. Harvard University Press.  
• Bartelsman, E. J., Gautier, P. A., & De Wind, J. (2016). Employment Protection, Technology Choice, and Worker Allocation. International Economic Review,57(3), 787-826.  
• Jones, C. I., & Vollrath, D. (2024). Introduction to Economic Growth (Fourth Edition ed.). W. W. Norton & Company.  
• McAfee, A., & Brynjolfsson, E. (2008). Investing in the IT that makes a competitive difference. Harvard business review, 86(7/8), 98.  
• Van Ark, B., Inklaar, R., & McGuckin, R. H. (2003). ’Changing gear’: Productivity, ICT and service industries in Europe and the United States. Teoksessa The industrial dynamics of the new digital economy (pp. 56-100). Edward Elgar Publishing.  
  
  

Linkki Labore-blogin sivuille.

Kirjoittaja Mika Maliranta on Laboren johtaja. Alkuperäinen teksti on julkaistu STTK:n Koneiden kuiskaus – älyä vai älyttömyyttä? -pamfletissa sekä STTK:n verkkosivuilla. Koko pamfletin kaikkine teksteineen löydät täältä: https://www.sttk.fi/materiaalit/koneiden-kuiskaus-alya-vai-alyttomyytta/.