SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman: On tavallisten ihmisten vuoro

(Muutokset puhuttaessa mahdollisia)

Arvoisa puhemies, ärade talman!

“Tehdään se kerralla selväksi: Me emme leikkaa sote-palveluista, emmekä nipistä eläkeläisten ostovoimaa.”

Tämä painokas lupaus annettiin suomalaisille juuri ennen eduskuntavaaleja.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin olemme tilanteessa, jossa moni eläkeläinen maksaa joka kuukausi hallituksemme räätälöimää tuplaraippaveroa, kipeästi kaivattuja hoitajia irtisanotaan, hoitotakuu romutetaan, yöpäivystyksiä lakkautetaan.

Tuo lupaus sai paljon sympatiaa. Mutta sitä ei kuitenkaan annettu sosialidemokraattisesta eduskuntaryhmästä. Eikä keskustasta. Eikä edes perussuomalaisista – heidän puheenjohtajansa lupasi ennen vaaleja vain, ettei pienituloisilta leikata mitään, ei vaikka kokoomus kuinka sitä haluaisi.

Ei. Sen antoi henkilö, jolla on nyt eniten tässä maassa valtaa vaikuttaa, leikataanko kansalaisille tärkeistä terveyspalveluista, irtisanotaanko hoitajia tai kiristetäänkö eläkkeensaajien verotusta.

Arvoisa pääministeri Orpo,

Minusta tuntuu, että olette Suomen kansalle selityksen velkaa.

Tuo teidän ennen viime eduskuntavaaleja televisiossa suoraan suomalaisille antamanne lupaus ei ole ikääntynyt kauniisti.

Olette laittaneet hyvinvointialueet selkä seinää vasten valitsemaan, tingitäänkö kansalaisten perusoikeudesta saada hoitoa vai ollaanko kuuliaisia hallituksen talousremmille?

Hyvinvointialueet, oppositio ja jopa hallituksen oma sote-ohjauksesta vastaava alivaltiosihteeri ovat yrittäneet kertoa, että alueet tarvitsevat hieman joustoa, jotta lyhytnäköisiin leikkauksiin tai massiivisiin henkilöstön irtisanomisiin ei jouduta.

Jopa arvovaltainen talouspolitiikan arviointineuvosto on joutunut puuttumaan asiaan – se kehotti hallitusta samaan kuin muut asiantuntijat. Siis tuo maan parhaista talousasiantuntijoista koostuva elin, jonka tehtävänä on arvioida hallituksen talouspolitiikkaa, ei suinkaan sote-politiikkaa.

Jopa hallituspuolueiden sisältä RKP on uskaltautunut kannattamaan inhimillisempää linjaa.

Ja nyt te, arvoisa pääministeri, olette enää se viimeinen horjuva toteemi, joka seisoo ainoan oikean ratkaisun tiellä: antaa alueille edes hiukan joustoa.

Vore det inte rimligt att ge välfärdsområdena lite flexibilitet så att man kan få vård?

Arvoisa puhemies,

Itse asiassa pääministeri on useammankin selityksen velkaa.

On nimittäin toinenkin jykevä lupaus, jonka puheenjohtaja Orpo antoi ennen vaaleja suoraan Suomen kansalle. Siteeraan:

”Kokoomus lupaa, että tulevalla vaalikaudella suomalaisiin yrityksiin syntyy satatuhatta uutta työpaikkaa.”

Siis satatuhatta uutta työpaikkaa. Eikä joskus tulevaisuudessa, vaan tällä vaalikaudella. Eikä siis laskennallisia, vaan aivan aitoja työpaikkoja.

Ei ole tullut uusia työpaikkoja. Työllisyyden hoidossa Suomi on vajonnut koko EU:n aivan viimeiseksi, pahnan pohjimmaiseksi. 

Suomalaisista yrityksistä, suomalaisista kunnista ja kaupungeista ympäri Suomea on menetetty peräti 70 000 työpaikkaa. Jokaisen tämän hallituksen toimintakuukauden aikana on menetetty noin 3500 työpaikkaa.

On ilmeistä, että pääministeri Orpon sote-lupaukset eivät ole enää voimassa. Mutta onko työllisyyslupaus?

Arvoisa puhemies,

Työpaikkoja Suomi kaipaa. SDP on valmis tässä urakassa, lupauksen täyttämisessä, hallitusta auttamaan – mutta se edellyttää, että hallituksella on korvat.

Ensin pitää kääntää veropolitiikan suuntaa. Veronkevennykset on nyt syytä ohjata ahkerien työntekijöiden ostovoiman parantamiseen sekä pienyrittäjien tilanteen kohentamiseen.

Vuorineuvokset voivat nyt odottaa. On tavallisten ihmisten vuoro.

Bergsråden kan vänta. Det är vanliga människors tur.

Huomenna käsittelemme tässä salissa vihreän siirtymän investointikannustinta, josta on rajattu pienet ja keskisuuret yritykset pois. Pidennetään sen kestoa ja lasketaan alarajaa, jotta myös pk-yrityksillä on kannusteet investoida vihreään kasvuun.

Historialliseen kuoppaan vajonnut rakentaminen kaipaa edelleen piristysruisketta – vapautetaan ensiasunnon ostajat varainsiirtoverosta.

Luodaan vakautta ja luottamusta työmarkkinoille, jotta kasvu voisi käynnistyä. Riidan ja eripuran kylvämisen täytyy vihdoin loppua. 

Turvataan kuntien talous, ja tuetaan kuntia pitämään koulujen ryhmäkoot kohtuullisina. 

Arvoisa pääministeri,

Olisiko aika myöntää, että Suomea viedään nyt pahasti väärään suuntaan? Olisiko aika myöntää, että olette syöneet omat vaalilupauksenne? Ja olisiko aika ottaa vastaan ulkopuolisten, jopa opposition neuvoja? 

Koska kaiken tämän voi tehdä reilummin.