Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro kulttuuripoliittisesta selonteosta

Arvoisa puhemies,

Taide ja kulttuuri heijastavat historiaa ja yhteiskuntaa, tuovat merkityksiä elämään. Taiteen ytimessä on taito, vapaus ja kyky haastaa meitä ja opettaa kriittistä ajattelua. Taide avaa mahdollisuuden nähdä todellisuus ja ajan ilmiöt luovasti erilaisista näkökulmista haastaen kokijaa pohtimaan ja keskustelemaan. Muuttuvassa maailmassa kyky ajatella luovasti on yksi tärkeimmistä taidoista ja voimavaroista. 

Taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia ja tukevat ihmisarvoista elämää. Jokaisella ikään, asunpaikkaan ja varallisuuteen katsomatta tulee olla mahdollisuus kokea ja harrastaa kulttuuria ja taidetta. Niiden kaveriksi pitää saada kasvaa jo lapsena.

Kulttuuri on iso työllistäjä ja tuo alueille elinvoimaa. Sen osuus BKT:stä on suurempi kuin metsäteollisuuden yritysten. Jos onnistumme nostamaan alan osuuden BKT:stä Euroopan keskitasolle olisi luotu arvonlisä jopa 2,5 miljardia euroa. 

Kulttuurin tekijöiden oikeuksia tulee vahvistaa. Tekijänoikeuksista tulee huolehtia ja kulttuuri- ja luovien alojen korvaus-, palkkio- ja sosiaaliturvajärjestelmiä tulee parantaa.

Kulttuuripoliittinen selonteko tunnistaa hyvin nämä näkemykset, kulttuurin yhteiskunnallisen merkityksen niin talouden, hyvinvoinnin kuin alueiden elinvoiman suhteen. Kulttuurin saavutettavuus ja sen rooli kestävyyden edistämisessä nähdään keskeisenä. Kiitoksen aihe on myös selonteon ennennäkemättömän poikkihallinnollinen ote. Kulttuuri nähdään muutosvoimana. Kulttuurin laajan näkökulman lisäksi taiteen kokonaisuus ja sen rooli ansaitsisi tosin vahvempaa huomiota.

Arvoisa puhemies,

Ristiriita kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteiden ja kulttuuribudjetin leikkausten välillä on kuitenkin räikeä. Hallitus leikkasi tämän vuoden kulttuurin budjetista pois 3% eli 17,4 miljoonaa. Summa on kulttuurikentässä valtava, mutta valtiontalouden kannalta merkityksetön. SDP:n vaihtoehdossa valtiotaloutta tasapainotetaan, mutta kulttuurista emme leikkaa.

Kulttuurileikkaukset heikentävät kulttuurin alueellista saatavuutta ja samalla saavutettavuutta. Kulttuuri voi kuulua kaikille vain, jos verovaroin mahdollistetaan eri väestöryhmien ja eri alueilla asuvien kulttuuriosallistuminen. Vaikka suuri osa kulttuuritoiminnasta pyörii muulla kuin julkisella rahalla, on valtion rakenteita ylläpitävä vaikutus korvaamaton. Kuinka laaja meidän kulttuurin kenttämme enää on näiden leikkausten jälkeen?

Leikkaukset kulttuurista osuvat ensisijaisesti ihmisiin lisäten työttömyyttä, sillä kulttuuri tuotetaan lähes kokonaan ihmisvoimin. Esimerkiksi yksi miljoona VOS- rahoituksessa tarkoittaa 40 henkilötyövuoden menetystä. On tuhlausta, että korkeasti koulutetut taiteen ammattilaiset joutuvat työttömiksi. Valtio menettää sekä koulutuspanoksen, työllisyysvaikutuksen, verotulot kuin vientieurotkin. Kaikkein suurin on kuitenkin se henkinen menetys, joka kulttuurin alasajolla kansakunnalle on. Jos leikkauksilla tuhotaan vuosikymmenien aikana rakennettua kulttuurista perustaa, sitä on vaikeaa ja hidasta, ellei mahdotonta palauttaa.

Lisäksi kulttuurialaa kurjistavat arvonlisäveron korotus, jotka kohdistuu myös kulttuuripalveluihin, taideteoksiin ja kirjoihin, muut veronkorotukset, leikkaukset pienituloisten sosiaaliturvasta, leikkaukset tekijänoikeuksista, aikuiskoulutuksesta, vapaasta sivistystyöstä, järjestöavustuksista, alueiden kulttuuritoiminnasta ja viennin edistämisestä. Myös Yleen kohdistuvat leikkaukset vaikuttanevat kulttuurialan työllistymiseen. Kulttuuriviennin rahoittamistakin vähennetään.

Arvoisa puhemies,

Nyt tarvitaan yhteinen tiekartta kulttuuribudjetin vahvistamiseksi tulevina vuosina, jotta kulttuurialan rahoitus vastaa selonteon tavoitteita. Selonteko tulee siis sitoa pitkäjänteiseen ja ennakoitavaan rahoitussuunnitelmaan, jossa julkisen rahoituksen osuus turvataan hallituspohjasta riippumatta, tavoitteena yksi prosentti valtion budjetista. Selonteossa puhutaan rakenteiden ja rahoituksen vahvistumisesta vuoteen 2040 mennessä. Siihen on liian pitkä matka.

Kulttuuri on koko kansakunnan identiteetin ja hyvinvoinnin kannalta suuri asia. Meistä suomalaisista tekee suomalaisia oma kieli ja suomalainen kulttuuri. Taide on kansakunnalle olennainen osa suomalaisuutta ja sen tärkein arvo mitataan muutoin kuin rahassa. Ilman kulttuuria ei ole meitä. Siksi siihen on välttämätöntä investoida.

Päätän puheeni Sibeliusakatemian dekaani Emilie Gardbergin sanoihin: ”Musiikki ja taide voivat olla niin tavallista, jokapäiväistä kuluttamista, että ihminen ei edes ymmärrä olevansa sen kanssa tekemisessä, vaikka taide on joka paikassa läsnä, ympyröiden ja vuorovaikuttaen ihmisen kanssa koko hänen elämänsä aikana. Jos rakenteita taiteen ympärillä hajotetaan, teemme itsellemme valtavan karhunpalveluksen. On paljon vaikeampaa jälleenrakentaa kuin pyrkiä ylläpitämään toimivaa ja tärkeätä struktuuria. Taide ja kulttuuri on häviävän pieni osa valtion budjetista, mutta niin keskeinen osa useimpien ihmisten hyvinvointia, intohimoa ja todellakin – syy olla elossa – meillä ei siis ole varaa kansakuntana olla näitä rakenteita murentamassa.”