MS-taudin hoidossa psykologien rooli on jäänyt aliarvostetuksi

MS on yksi suurimmista ei-traumaattisen vammaisuuden syistä nuorilla aikuisilla, vaikuttaen kognitiivisiin, motorisiin, sensorisiin ja emotionaalisiin toimintoihin. Vaikka farmakologiset hoidot voivat hidastaa taudin etenemistä, ne eivät voi kumota olemassa olevia vaurioita. Tämä tekee kattavasta, tiimipohjaisesta hoidosta välttämätöntä potilaiden kunnon ja hyvinvoinnin optimoimiseksi.

”Meillä ei ole ollut tarpeeksi tuloksia MS-yksikön eri ammattilaisten erityisistä rooleista. Tulevaisuudessa kohtaamme samanlaisen haasteen siinä, miten lähestymme teknologiaa potilashoidossa. Näemme yhä enemmän digitaalisia terveysratkaisuja MS:lle, mutta on haaste miten ne integroidaan näihin monialaisiin tiimeihin?” pohtii yliopistotutkija Guido Giunti Oulun yliopistosta.

“MS vaikuttaa ihmisiin niin monin eri tavoin, joten on järkevää, että paras hoito tulee erikoistuneiden asiantuntijoiden tiimiltä, joka työskentelee yhdessä. Tällä artikkelilla halusimme osoittaa perustelut tälle lähestymistavalle ja korostaa, kuinka tärkeää psykologia on MS-potilaiden tukemisessa.”, sanoo tutkija Michael Savio Trinity College Dublinista.

Tutkimuksessa tarkasteltiin yli 400 julkaisua, analysoitiin 47 tutkimusartikkelin tuloksia ja löydettiin johdonmukaista tukea useille keskeisille ammattilaisille MS-hoidossa:

• Neurologit ja MS-hoitajat tunnustettiin yleisesti välttämättömiksi taudin etenemisen hallinnassa, hoidon koordinoinnissa ja potilasopetuksessa.
• Fysioterapeutit olivat merkittävässä roolissa liikkuvuuden, kuntoutuksen ja jopa mielenterveysongelmien, kuten ahdistuksen, hallinnassa.
• Psykologit ja mielenterveysammattilaiset nousivat kriittisiksi mutta aliedustetuiksi jäseniksi MS-tiimeissä, ja vahvat hoitotulokset yhdistivät heidän osallistumisensa parantuneisiin mielenterveystuloksiin ja parempiin potilaiden selviytymismekanismeihin.

Huolimatta yleisestä tiedostetusta moniammatillisuuden merkityksestä MS-hoidossa, jotkin roolit jäävät katveeseen. Toimintaterapia, jota usein pidetään tärkeänä osana neurokuntoutusta, oli yllättävän aliedustettu kirjallisuudessa. Sairaalahoitokäytännöt vaihtelivat suuresti tutkimusten välillä, eikä parhaita käytäntöjä ollut selkeästi standardoitu. Puhe- ja kieliterapian sekä urologisten palveluiden suhteen vain jotkut tutkimukset tukivat niiden tärkeyttä.

“Terveydenhuollon käytäntö ja politiikka ovat parhaimmillaan, kun ne perustuvat tutkimustuloksiin. Tässä tapauksessa saamme todisteita psykologien tarpeesta MS-yksikössä. Tämän pitäisi nyt ohjata resurssien kohdentamista koskevaa politiikkaa”, neurologi Hugh Kearney St. Jamesin sairaalasta toteaa.

 

Tutkijat korostavat lisätutkimuksen tarvetta alitutkituissa MS-hoitotiimien rooleissa. Henkilöstön prioriteetteja MS-hoidossa pitäisi tarkastella kriittisesti ja varmistaa, että mielenterveysammattilaiset, kuntoutusasiantuntijat ja muut keskeiset tiimin jäsenet integroidaan täysin MS-yksiköihin. Uusien teknologisten ratkaisujen käyttöönotto vaatii sekin resursseja ja eri ammattilaisten näkökulmien huomioinnin.

Lisää aiheesta

Pelillistetty digitaalinen terveysratkaisu MS-taudin omahoitoon

Uupumuksen hallintaan tarkoitettua terveyssovellusta testataan MS-potilailla

MS-taudin hoito on mullistunut Suomessa