Ilmastopaneelin kannanotto: Hiilineutraalius 2035 on perusteltu ja saavutettavissa oleva tavoite

Hiilineutraaliustavoitteelle on pitävät perusteet

Vuodelle 2035 asetettu kansallinen hiilineutraaliustavoite ja siihen johtava nettopäästöjen (päästöt ja nielut yhteenlaskettuina) vähennyspolku vastaa Suomen oikeudenmukaista osuutta globaalista 1,5 asteen tavoitteen mukaisesta hiilibudjetista. Se on eri maiden maksukykyyn perustuvan oikeudenmukaisuusperiaatteen valossa perusteltu tavoite Suomen ilmastopolitiikalle niin ilmastotieteen kuin hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) mukaisten tarkastelujen pohjalta.

Tavoite on haastava mutta perusteltu, kun Suomi haluaa tehdä globaalisti reilun osuutensa ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Pariisin sopimuksessa lähes 200 maata, Suomi mukaan luettuna, sopi yhteiseksi tavoitteekseen rajoittaa maapallon keskimääräisen lämpötilannousun selvästi alle kahden celsiusasteen, pyrkien rajoittamaan lämpötilan nousu 1,5 asteeseen. Lisäksi sopimuksessa asetettiin tavoitteeksi saattaa ihmisperäiset kasvihuonekaasupäästöt ja nielut tasapainoon tämän vuosisadan jälkipuolella.

Suomen hiilineutraaliustavoite vastaa käsitteenä Euroopan unionin (EU) ilmastoneutraaliustavoitetta. Kummassakin ovat mukana ihmistoiminnan aiheuttamat fossiiliset ja prosessiperäiset kasvihuonekaasupäästöt sekä maankäyttösektorin ihmisperäiset kasvihuonekaasupäästöt ja nielut.

EU:n ilmastolain mukaan päästöjen ja nielujen pitää olla EU:ssa tasapainossa viimeistään vuonna 2050. Sekä EU:n että Suomen ilmastopaneelien analyysit ovat kuitenkin osoittaneet, että ilmastoneutraaliuden saavuttaminen EU:ssa ennen vuotta 2050 olisi globaalisti oikeudenmukaista.

Kehittyneiden maiden, kuten Suomen, olisi YK:n ilmastosopimusten mukaan vähennettävä päästöjään kehittyviä maita nopeammin. Niiden tulisi myös saavuttaa hiilineutraalius aiemmin.

Hiilineutraaliustavoitteelle on lisäksi ihmisoikeuksiin ja tulevien sukupolvien oikeuksiin nojaavat perusteet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi vuoden 2024 Klimaseniorinnen-ratkaisussaan, että myös Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttää valtioilta oikeudenmukaisen kansallisen hiilineutraaliustavoitteen määrittelyä. Suomi on jo tehnyt niin vuoden 2035 tavoitteellaan.

Hiilineutraaliuden saavuttaminen vuonna 2035 on edelleen mahdollista

Hiilineutraaliuteen tarvitaan sekä päästövähennyksiä että nieluja. Ilmastopaneeli laatii parhaillaan arviointia hiilineutraaliuden saavuttamisen tarkemmasta keinovalikoimasta, mutta haluaa jo tässä yhteydessä tuoda esiin keskeisiä tekijöitä tavoitteen saavuttamiseksi.

Suomessa on onnistuttu vähentämään fossiilisia päästöjä tuntuvasti vuodesta 2011 lähtien. Samanaikaisesti metsien hiilinielu on kuitenkin heikentynyt voimakkaasti. Sen vuoksi Suomen nettopäästö ei ole pienentynyt vaan jopa lievästi kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana.

Tämä merkitsee, ettei Suomen vuotuinen vaikutus ilmastonmuutoksen etenemiseen ole tänä aikana lainkaan pienentynyt. Kysymys nettonielun vahvistamisesta ja päästöjen vähentämisestä ei ole joko–tai, sillä kiistatta molempia tarvitaan edettäessä kohti hiilineutraaliutta ja EU:n vuoden 2030 taakanjako- ja maankäyttösektorien velvoitteita.

Fossiiliset ja prosessiperäiset päästöt ovat vähentyneet lähes hiilineutraaliustavoitteen edellyttämällä tahdilla ja niiden odotetaan vähentyvän päästökauppasektorilla jopa ennakoitua nopeammin vuoteen 2035 mennessä.

Taakanjakosektorilla päästöjen vähentämistä voidaan vauhdittaa esimerkiksi liikenteen lisätoimilla. Tämä antaa hyvän pohjan edetä kohti vuoden 2030 EU-velvoitetta ja kansallista hiilineutraaliustavoitetta. Kokonaisuudessaan taakanjako- ja päästökauppasektorilla Ilmastopaneeli arvioi olevan edellytykset vähentää päästöjä selvästi alle 20 miljoonaan tonniin (hiilidioksidiekvivalenttia, Mt CO₂-ekv.) vuoteen 2035 mennessä.

Hiilineutraaliustavoitteen haaste kulminoituu maankäyttösektorin tilanteeseen, joka on nykyisin toisenlainen kuin tavoitetta määrittäessä oletettiin. Suomen maankäyttösektori on uusimman arvion perusteella ollut 12 miljoonan tonnin päästölähde vuonna 2023.

Oman hiilineutraaliustavoitteen lisäksi Suomea sitovat EU:n maankäyttösektorin eli LULUCF-asetuksen vuoden 2030 velvoitteet. Nykytiedon valossa arvioidaan, että Suomen maankäyttösektorin nettonielun tulee 2030 mennessä olla -3,8 miljoonaa tonnia. Tämän velvoitteen täyttäminen on tärkeä askel kohti hiilineutraaliutta.

Ihminen aiheuttaa maankäyttösektorilla myös sellaisia päästöjä, jotka ovat vaikutuksiltaan täysin verrattavissa fossiilisiin päästöihin. Ojitettujen suometsien ja turvepeltojen maaperästä sekä maankäytön muutoksesta vapautuu Suomessa kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain noin 25 miljoonaa tonnia.

Vaikka maaperän päästöjen kehitykseen liittyy epävarmuuksia, maankäyttösektorin tärkeimmät päästöjä vähentävät ja nieluja vahvistavat toimet tunnetaan hyvin.

Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia hiilinielun vahvistamiseksi ja maaperäpäästöjen hillitsemiseksi on paljon. Suurin välitön vaikutus nielujen vahvistamiseen on hakkuiden maltillisella vähentämisellä. Se myös lisää metsien kasvua ja turvaa tulevia metsän käytön mahdollisuuksia.

Se, kuinka paljon runkopuun hakkuita tulisi maltillistaa vuoden 2030 EU-tavoitteen ja vuoden 2035 kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi, riippuu maankäyttösektorin toimista, joilla

• vähennetään päästöjä sektorin muilla osa-alueilla, erityisesti turvepelloilla ja turpeenottoalueilla
• vähennetään maankäytön muutosten päästöjä, etenkin metsäkatoa
• tehostetaan metsänhoitoa metsän kasvun jouduttamiseksi
• vähennetään runkopuun käyttöä energiatuotannossa ja lisätään muuhun kuin polttoon perustuvia ratkaisuja
• tehostetaan metsäteollisuuden materiaalinkäyttöä suuntaamalla toimintaa korkeamman lisäarvon tuotteisiin.

Mitä enemmän maankäyttösektorin päästöjä vähennetään muilta osin, sitä vähemmän tarvitaan hakkuiden maltillistamista. Mikäli esimerkiksi polttoon ohjautuvan runkopuun määrää vähennetään tuntuvasti, nielu kasvaa merkittävästi ilman, että metsäteollisuuden raaka-ainesaatavuus heikkenee. Nielun vahvistamisen kannalta olennaista on, ettei edellä esitetyillä toimilla saavutettu pienempi puuntarve johda samassa määrin lisääntyvään muuhun puun käyttöön.

Kustannustehokkuus huomioiden maankäyttösektorin edulliset toimet kannattaa ottaa mahdollisimman pian täysimääräisesti käyttöön.

EU:n ilmastopaneeli arvioi, että maankäyttösektorin nielujen kustannus on 10–50 euroa per hiilidioksiditonni, kun se teknologisilla (toisin sanoen teknisillä) hiilinieluilla on noin 100–1 000 euroa. Jos teknologisia nieluja halutaan toteutettavan merkittävissä määrin vuoteen 2035 mennessä, investointien suunnittelu tulee aloittaa viimeistään nyt. Teknologisten nielujen toteutuminen vaatii kannustimia.

Hiilineutraaliuskeskustelun yhteydessä on noussut esiin ajatus Pariisin sopimuksen alaisten ilmastoyksiköiden hyödyntämisestä. Ensin pitäisi kuitenkin selvittää huolellisesti niiden käyttöön liittyvät ilmastovaikutukset sekä oikeudelliset, oikeudenmukaisuuteen ja taloudellisiin vaikutuksiin liittyvät kysymykset.

Toteuttamalla ilmastotoimet kotimaassa niiden taloudelliset ja työllistävät vaikutukset hyödyttävät Suomea ja suomalaisia.

Hiilineutraalius on välitavoite, jossa maankäyttösektorilla on tärkeä tehtävä

Hiilineutraali Suomi 2035 sitoo ilmakehästä yhtä paljon kasvihuonekaasuja kuin sinne päästää. Tämä on tärkeä askel kohti hiilinegatiivisuutta, jolloin Suomi sitoo kasvihuonekaasuja ilmakehästä enemmän kuin niitä päästää.

Globaalisti hiilinegatiivisuuteen siirtyminen on välttämätöntä, jotta maapallon keskilämpötilan nousu saadaan ensin pysäytettyä ja sen jälkeen käännettyä laskuun.

Hiilinegatiivisuus edellyttää, että ilmakehään jo päässeitä kasvihuonekaasuja sidotaan takaisin sekä varastoidaan pysyvästi ja riittävästi pois hiilenkierrosta esimerkiksi teknologisilla hiilinieluilla.

Erityisesti lähivuosina maankäyttösektorin nielun vahvistaminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta hiiltä saadaan sidottua riittävästi ilmakehästä maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi, kun teknologisia hiilinieluja ei ainakaan toistaiseksi ole merkittävissä määrin saatavilla. Tätä korostaa myös EU:n ilmastopaneeli.

Hiilineutraaliustavoite on kauaskatseista politiikkaa

Hiilineutraaliuden tavoittelu tekee Suomesta houkuttelevan investointiympäristön puhtaan teknologian hankkeille ja tuo Suomelle uusia kasvumahdollisuuksia. Se voi vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen ja julkisen talouden kehitykseen. Toteutuakseen tämä kuitenkin vaatii johdonmukaista politiikkaa.

Monet ilmastotoimet esimerkiksi maankäyttösektorilla ovat monihyötyisiä – niillä parannetaan paitsi ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden, vesistöjen, maaperän ja muun ympäristön tilaa myös maa- ja metsätalouden kannattavuutta.

Johdonmukainen hiilineutraaliuden tavoittelu edesauttaa oikeudenmukaista ja ennakoitavaa siirtymää kohti vähähiilistä yhteiskuntaa, kun toimijoilla on selkeä kuva siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Siirtymä on kaikilla alasta riippumatta joka tapauksessa edessä.

Tässä kannanotossa käytetään Suomen ilmastopoliittisessa keskustelussa vakiintunutta tapaa ymmärtää hiilineutraalius kaikkien kasvihuonekaasujen päästöjen ja nielujen tasapainona kasvihuonekaasuinventaarion laskentatavalla.

Lisätietoja:

• Jyri Seppälä, p. 040 740 1708 (hiilineutraaliuden saavuttaminen ja tavoitteen perusteet, fossiiliset päästövähennykset)
• Hannele Korhonen, p. 029 539 2135 (hiilineutraaliuden ilmastotieteellinen perusta)
• Kati Kulovesi, p. 050 439 2173 (kansallinen, EU ja kansainvälinen ilmasto-oikeus)
• Sampo Soimakallio, p. 029 525 1803 (hiilineutraaliuden saavuttaminen ja tavoitteen perusteet, nieluja vahvistavat toimet) 
• Raisa Mäkipää, p. 029 532 2197 (maankäyttösektorin ilmastotoimet, metsien hiilinielut ja monimuotoisuus)
• Heikki Lehtonen, p. 029 532 6316 (maatalouden ilmastotoimet)
• Kati Koponen, p. 040 487 8123 (teknologiset hiilinielut)
• Lassi Ahlvik, p. 040 617 687 (ilmastotoimien talousvaikutukset)

Katso lähdeviitteet (pdf-julkaisu)