Tutkimus: Miten säilyttää vireä yöelämä kaupungeissa?

Nykyisin ajatellaan laajasti, että yöelämä on vaarassa: saksalainen käsite Clubsterben (klubien kuolema) alkoi kiertää yöelämän ja elävän musiikin aktivistien keskuudessa 2010-luvun alussa. Myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa elävän musiikin tiloja on suljettu hälyttäviä määriä. Tätä ilmiötä on selitetty koronapandemian sulkutoimilla, gentrifikaatiolla eli alueiden keskiluokkaistumisella ja 'turistifikaatiolla' eli prosessilla, jossa kaupungeissa tilaa tuotetaan tarkoituksellisesti matkailutarkoituksiin.  

Taideyliopiston vieraileva tutkija Giacomo Bottà argumentoi, että yöelämän ja musiikin aseman muutoksia tulisi ymmärtää uusien taloudellisten prosessien ja kaupunkikapitalismin kautta.

”Musiikki ja yöelämä ovat arvokkaita indikaattoreita 'raaka-aineista', inhimillisen työn ja ilmapiirien muodossa, joita etsitään, hyödynnetään ja käytetään, välittämättä niiden ympärille rakennetuista hauraista ekosysteemeistä”, Bottà toteaa.

Helsingin Punavuoren nousu ja hiljeneminen

Suomen pääkaupungin Helsingin yöelämä keskittyi 1990-luvulta eteenpäin Punavuoreen, joka on kaupunginosa lähellä Helsingin keskustaa.

Alun perin Punavuori oli rapistunut työläiskaupunginosa, jossa oli pieniä asuntoja. Halvat asunnot ja baarit houkuttelivat nuoria kaupunkielämään mieltyneitä asukkaita.

Vähitellen yksi alueen valtakaduista, Iso Roobertinkatu, muuttui eläväksi yöelämän keskukseksi monine klubeine ja baareineen.

Vuoden 2013 jälkeen alue alkoi menettää yöelämää ylläpitäviä toimijoitaan. Sama tapahtui myös keskusta-alueella, missä vuonna 2020 vain muutaman kuukauden sisällä kolme isoa musiikkiklubitoimijaa lopetti toimintansa.

Samalla ne jättivät tuottoisat tilansa hotelliketjuille ja työtilaa vuokraaville yrityksille.

Yöelämä luonnonvarojen kaltaisena hyödykkeenä

Tutkimuksessa siteeratun kaupungin edustajan mukaan sulkemisten takana oli useita syitä alkoholin kulutukseen liittyvistä muutoksista naapureiden valituksiin melusta.

Bottàn mukaan vireän yöelämän kuihtumisen taustalla on kuitenkin tapa, jolla kiinteistösijoittajat ensin hyötyvät yöelämäkulttuurista ja sitten pakottavat alan toimijat alueelta.

Kun alueen yöelämä klubeineen ja baareineen kukoistaa, kiinteistösijoitusyhtiöt voivat maksimoida voittonsa nostamalla yhä korkeampaa vuokraa toimijoilta ja alueen urbaaneilta, nuorilta asukkailta.

Kun alueen varakkaat asukkaat valittavat melusta, kiinteistöyhtiöt vaientavat yöelämän tai toimijat joutuvat muuttamaan muualle liian korkeiden vuokrien vuoksi.

Tätä prosessia Bottà vertaa luonnonvarojen hyödyntämiseen. Toiminnan tuottama arvo siirretään muualle samalla, kun tilat tyhjenevät ja yhteisöt hajoavat.

Helsingin Kallio keskiluokkaistuu

Sama prosessi on tapahtunut myös Kalliossa 2000-luvun lopulta lähtien. Myös Kallio on Helsingin vanha työläiskaupunginosa, jossa on ollut tarjolla paljon pieniä ja halpoja asuntoja. Sinnekin syntyi vireä klubi- ja baarikeskittymä aivan kuten Punavuoreen aiemmin. Huumekauppaan ja huono-osaisuuteen liitetty kaupunginosa on samalla vähitellen keskiluokkaistunut. Kallion kupeeseen on noussut uusia asuinalueita kuten Kalasatama ja Konepaja, ja vuokrataso on kohonnut.

Bottà ennustaa, että Kalliota odottaa sama kehitys kuin Punavuoressakin.

Underground-kulttuuri vastavoimana

Toivoa yöelämän jatkumiselle Bottà näkee öisissä ja itsetehdyissä elektronisen musiikin tapahtumissa vallatuissa tai vuokratuissa rakennuksissa sekä kaupunkipuistoissa ja ulkoilualueilla. Sellaisia on järjestetty jo useiden vuosien ajan.

Bottàn mukaan underground-juhlia alettiin järjestää vastareaktiona sille, että teknoklubeista tuli valtavirtaa. Korona-pandemian aikana ulkoilmajuhlia järjestettiin ympäri Eurooppaa Lontoosta ja Berliinistä Vilnaan ja Madridiin.

Taloudellisen vaikutuksen, kasvun ja voiton lait eivät koskeneet underground-juhlia, joten ne pystyivät luomaan työkaluja, jotka saattavat vaikuttaa tulevaan klubikulttuuriin ja aktivoida kykyjä ja resursseja, joilla voidaan vastustaa isojen kaupallisten toimijoiden tyhjiin imevää vaikutusta.  

DJ:t puhuvat Bottàn artikkelissa koronapandemian aikaisesta kesästä 2020 vapauttavana aikana, jolloin elävän musiikin kaupallisuus ja portinvartiointi olivat hetken poissa pelistä. Tilaisuuksia järjestettiin ulkona viheralueilla Helsingin valoisassa yössä. Musiikin kuratointi, spontaanisuus ja sattumanvaraisuus ruokkivat elävän musiikin ydintä: hengailua, tanssimista ja hetkestä nauttimista.

”Tee-se-itse- ja minimalististen ratkaisujen käyttö tarjoavat vastalääkkeen mahdolliselle isojen toimijoiden hyväksikäytölle. Ne pitävät kaupallisuuden ja tapahtumien logistisen ulottuvuuden minimissä”, Bottà kuvailee.

Kaupunkien pitää reagoida

Underground-yöelämällä on tutkimuksen mukaan ratkaiseva rooli vaihtoehtoisten, luovien ja kestävien käytäntöjen edistämisessä vireän yöelämän pelastamiseksi.

Bottàn mukaan näille käytännöille tulee antaa tunnustusta ja tukea, mutta pysyvät ratkaisut vaativat laajempia toimenpiteitä, jotka tähtäävät tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman kaupungin luomiseen.

”Ilman isompaa systeemistä muutosta yöelämä tulee kärsimään jatkossakin. Kaupunkisuunnittelun keinot eivät riitä, vaan kaupunkikapitalismin hyväksikäyttöä vastaan on käytävä järeämmin keinoin”, Bottà toteaa.

Tutkimus on toteutettu osana Koneen Säätiön rahoittamaa Musiikkiperinnön moninaisuus Suomessa -hanketta.