Puheenvuoro: Kevät tuo mukanaan pölyävät kadut ja maastopalovaaran

On taas jokakeväisen katupölykauden aika. Kaupunkien kadut ja väylät ovat pölynneet eri puolilla Suomea aurinkoisina ja kuivina päivinä helmikuun alusta lähtien. Keväisen katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat vuosittain sääolosuhteiden mukaan. Varsinainen pahin katupölykausi lienee tänä vuonna vasta edessä, sillä isossa osassa maata on vielä talviset olosuhteet.

Katupölyä nousee ilmaan, kun teiden pinnat kuivuvat ja talven aikana kertynyt pöly nousee ilmaan tuulen ja liikennevirtojen myötä. Viime viikolla pölyisiä päiviä oli kuitenkin Pohjois-Suomea myöten.

Katupöly kirvelee silmiä, likaa ympäristöä ja heikentää viihtyvyyttä. Suomen vilkasliikenteisillä alueilla katupöly on merkittävin hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) lähde. Pölyä syntyy sekä paikallisliikenteestä että taajamien läpi kulkevasta valtaväyläliikenteestä, ja sen pääasiallisia aiheuttajia ovat nastarenkaiden kuluttama asfaltti sekä katujen hiekoitus.

Ilmaan nouseva katupöly voi ärsyttää hengitysteitä, aiheuttaen esimerkiksi nuhaa, yskää ja silmien ärtymistä. Erityisen alttiita sen haittavaikutuksille ovat astmaatikot, sekä hengityselin- ja sydänsairaat. Herkistyneiden osalta tilannetta vaikeuttaa entisestään samoihin aikoihin käynnistyvä siitepölykausi.

Katupöly on ilmiönä kuitenkin paikallinen ja helposti silmin havaittavissa, ja ilmanlaatu paranee nopeasti, kun siirrytään kauemmas pölyävästä kadusta tai väylästä. Siksi katupölyn kannalta miellyttävämpiä kävelyreittejä löytyy usein aivan lähistöltä. Lisäksi sateisina päivinä sade huuhtelee pölyn takaisin maahan ja ilma puhdistuu nopeasti, ainakin hetkellisesti.

Suomessa pölyisten päivien määrä ja hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat yleisesti vähentyneet, sillä monilla alueilla on viime vuosikymmenten aikana onnistuttu tehokkaasti vähentämään katupölyä. Katupöly on kuitenkin edelleen yksi Suomen suurimpia ilmanlaatuhaasteita.

Parhaillaan Suomessa ollaan päivittämässä ilmanlaatuun liittyvää lainsäädäntöä. Joulukuussa 2024 julkaistun uuden ilmanlaatudirektiivin kiristyneiden raja-arvojen myötä Suomessa tarvitaankin entistä tehokkaampia paikallisia toimenpiteitä katupölytilanteen parantamiseksi.

Maastopalovaroitukset ovat toinen etenevän kevään merkki 

Maastopalovaroituskausi alkoi tänään 20. maaliskuuta Ahvenanmaalla. Ensimmäinen maastopalovaroitus annettiin selvästi tavanomaista aikaisemmin. Tyypillisesti kausi käynnistyy huhtikuun puolivälin tiennoilla. Viime vuonna ensimmäinen maastopalovaroitus annettiin vasta toukokuun 5. päivänä. 

Avotulta ei saa sytyttää maastopalovaroituksen aikana tai jos olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn takia ovat sellaiset, että maastopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen. Ilmatieteen laitos antaa maastopalovaroituksen maakuntakohtaisesti, pohjoisessa kuntakohtaisesti. Olosuhteet vaihtelevat kuitenkin paikallisesti paljon ja tulen sytyttäjä on aina vastuussa tulen turvallisesta käytöstä ja sammuttamisesta.  

Avotulella tarkoitetaan nuotiota tai muuta vastaavaa tulen käyttöä, josta tulen on mahdollista päästä irti maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi (pelastuslaki 6 §). Avotulta ei saa myöskään tehdä toisen maalle ilman maanomistajan lupaa.  Kulotuksen suorittajan tulee ilmoittaa kulotuksesta ennakolta pelastuslaitokselle. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös muuta tulenkäyttöä, josta muodostuu merkittävästi savua. Alkusammutus ja lisäavun pyyntö soittamalla hätänumeroon 112 estää parhaiten palon leviämisen.  

Ihmissilmä on edelleen paras havaintoväline maastopalojen havainnointiin. Harvaan asutuilla alueilla silmäpareja ei ole kuitenkaan aina paikalla. Havainnoitsijoiden puutetta paikattiin aiemmin tähystystorneilla. Nykyään maastopalojen havainnointia tehdään vieläkin korkeammalta lentokoneista ja satelliiteista.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston koordinoimille tähystyslennoille lähdetään Ilmatieteen laitoksen syttymisriskin perusteella. Maastopalojen satelliittihavainnot Ilmatieteen laitos puolestaan vastaanottaa ja käsittelee Sodankylän avaruuskeskuksessa, jonka jälkeen tiedot lähetetään hätäkeskuksiin ja pelastuslaitoksiin.   

 Suuria maastopaloja on Suomessa ollut viime vuosikymmeninä vähän naapurimaihin verrattuna. Tähän on monia syitä metsänhoidosta lähtien, mutta otollisissa olosuhteissa hyvin suuret palot ovat meilläkin mahdollisia.

Maastopaloista suurin osa johtuu ihmistoiminnasta. Pidetään yhdessä huoli, että maastopalotilastomme näyttävät jatkossakin hyviltä.

Tekstin ovat kirjoittaneet Ilmatieteen laitoksen asiantuntijat Katriina Kyllönen ja Tuomo Bergman. Puheenvuorot ovat Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden kommentteja ajankohtaisista sää- ja ilmastoilmiöistä, joita julkaistaan laitoksen verkkopalvelussa osoitteessa https://www.ilmatieteenlaitos.fi/ajankohtaista