ADHD-oireet esiin virtuaalitodellisuuspelin avulla - tutkijat havaitsivat selkeitä eroja lasten aivoverkostoissa

ADHD-diagnoosien määrä on räjähtänyt huimaan kasvuun niin lapsilla kuin aikuisillakin. Yhtenä mahdollisena syynä tälle pidetään muun muassa älypuhelimien ja muiden digilaitteiden suurta käyttöä. Aalto-yliopiston vieraileva professori, Oulun yliopiston professori Juha Salmitaival (aka Salmi) perustelee tätä sillä, että aivot ovat monimutkainen järjestelmä, joka yrittää sopeutua ympäristöönsä.

”Jos ympäristössä on pikaviihdettä eli ihmiset hyppivät asiasta toiseen kuin heinäsirkka, aivot yrittävät tulla paremmiksi ärsyketulvassa hyppimisessä. Mutta jos meistä tulee heinäsirkkoja, ei me enää pystytä keskittymään kahta tuntia silloin, kun on tosi vähän ärsykkeitä”, Salmi kertoo.

Aivot siis saattavat muokkautua Salmen mukaan TikTokin, Snapchatin ja muiden sovellusten ja pelien vaikutuksesta. Nyt tutkijat ovat toteuttaneet lasten ADHD-tutkimuksen ensimmäistä kertaa niin, että oireet houkuteltiin esiin juuri virtuaalitodellisuuspelin avulla. Samaan aikaan aivoja kuvannettiin toiminnallisella magneettikuvauslaitteella (fMRI). Tähän saakka ADHD:ta on tutkittu niin lapsilla kuin aikuisillakin aivotutkimuksen keinoin pääasiassa lepotilassa, jossa tutkittava ei tee juuri mitään, tai yksinkertaisempien passiivisten tehtävien aikana.

Tutkimus koostui kolmesta osasta. Virtuaalitodellisuuspelaamisen lisäksi tutkimukseen osallistuvat lapset katsoivat aivomittausten aikana passiivisesti videoita ja olivat vain paikallaan tekemättä mitään. ADHD-ryhmässä tutkimukseen osallistui yhteensä 39 lasta iältään 9–15 vuotta. Verrokkiryhmässä oli 37 samanikäistä lasta.

“Lepotilassa ryhmien välillä ei ollut havaittavissa eroa, ja videon katselun aikana eroja oli havaittavissa vähän. Epeli-pelin aikana aivoverkostojen aktivaatiossa taas oli havaittavissa selkeät erot ryhmien välillä”, Salmi kertoo.

Miltä tuntuisi käydä virtuaalisesti suihkussa?

Virtuaalitodellisuutta ei ole aikaisemmin käytetty lastenpsykiatristen häiriöiden aivokuvantamisessa. Se mahdollistaa uppoamisen toiseen maailmaan, jossa ADHD-haasteet voivat nousta esiin.

“Epeli-pelissä muistia ja tarkkaavaisuutta kuormitetaan, jotta saadaan selville, mitä aivoissa tapahtuu. Lisäksi virtuaalitodellisuudessa on impulsiivisuutta esiin houkuttelevia leluja, soittimia, jääkaapissa kokista, ja lapsia voi kiinnostaa sekin, miltä tuntuu käydä virtuaalisesti suihkussa”, Salmi kuvailee.

ADHD- ja verrokkiryhmän välillä oli havaittavissa selkeitä eroja laaja-alaisessa aivoverkostossa, erityisesti aivojen syvissä rakenteissa ja niiden yhteydessä aivokuoren alueisiin. Muutokset ADHD-ryhmän lasten aivotoiminnassa johtuvat siis heidän ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta, ja tämä pitäisi ottaa huomioon, kun ADHD-oireita arvioidaan tai aivoja kuvannetaan.

“Mikään aivoalue ei kehity eristyksissä toisistaan, eikä poikkeava kehitys näin ollen myöskään liity tiettyihin rajattuihin aivoalueisiin kuten aiemmin on ajateltu”, Salmi sanoo.

Tutkimus vahvistaa sen, että pelimenetelmä ja virtuaalitodellisuus soveltuvat ADHD:n tutkimukseen. Diagnostiseen tutkimukseen magneettikuvantaminen olisi varsin kallis, mutta sen avulla voidaan lisätä ymmärrystä ADHD:sta. Salmi korostaa, että aineisto oli rajattu ja aihetta pitää tutkia lisää isommalla aineistolla.

“Samalla se voi auttaa selvittämään, mistä ADHD-epidemia johtuu sekä kehittämään muita kuin lääkehoitoja”, Salmi kertoo.

Salmi kollegoineen tutkii myös aikuisten ADHD-oireita luonnollisen kaltaisissa tilanteissa. Tulevaisuudessa oireita voisi kartoittaa myös kotona vaikkapa lisätyn todellisuuden lasien avulla. Tutkijoilla on myös työn alla lasten ADHD-tutkimus älypukuun ja liikesensoreihin liittyen.

Tutkimukseen osallistui Aallon tutkijoiden lisäksi HUSin ja Helsingin yliopiston, Oulun yliopiston sekä ranskalaisen Lyonin neurotieteen tutkimuskeskuksen tutkijoita. Epeli-pelin on kehittänyt Peili Vision -niminen yritys, ja sitä on pelannut jo 10 000 lasta suomalaisissa kouluissa.

Linkki tutkimusartikkeliin