Opettajat asennoituvat peruskoulun päättöarvioinnin uudistukseen eri tavoin

Tuoreessa tutkimuksessa tarkastellaan, miten opettajat ovat käyttäneet ammatillista asiantuntijuuttaan laittaessaan peruskoulun päättöarviointiuudistusta käytäntöön.

Koulutuksen arviointia tutkivat Laura Ketonen Jyväskylän yliopistosta ja Juuso Nieminen Deakin Universitysta, Australiasta, analysoivat 66 aineenopettajan haastattelut ja tulkitsivat niiden pohjalta, millaisia asenteita opettajilla oli arviointiuudistusta kohtaan ja kuinka he käytännössä toteuttivat arviointia uudistuksen jälkeen. Analyysin perusteella tunnistettiin viisi erilaista opettajatyyppiä, joista toivotaan olevan hyötyä työyhteisöjen työskentelyssä, täydennyskoulutuksessa ja arvioinnin kehitystyössä.

Osa opettajista arvioi asenteidensa mukaisesti

Kolmella opettajatyypillä arvioinnin toteutus vastaa suhtautumista uudistukseen, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen.

Innostunut opettaja suhtautuu uudistusta kohtaan hyvin positiivisesti. Hän on saanut arviointiuudistuksesta uutta intoa työhönsä. Hän kehittää arviointiaan opetussuunnitelman mukaisesti, mutta varoo näyttämästä innostustaan tai tuputtamasta materiaalejaan, jottei ärsyttäisi kollegoitaan.

Myös tyytyväinen toteuttaja suhtautuu uudistukseen positiivisesti. Tyypillisesti hänellä on kollegoita, joiden kanssa hän voi suunnitella ja kehittää arviointia. Yhteinen pohdiskelu auttaa sietämään ja ratkomaan uudistuksen ongelmakohtia.

Kapinallinen opettaja on todennut uudistuneet arviointikriteerit ja ohjeet käyttökelvottomiksi, eikä näe järkeä niiden noudattamisessa. Hän ei myöskään koe suurta tarvetta kehittää arviointiaan, koska pitää nykyistä toteutustaan kyllin hyvänä.

Toiminta ei aina vastannut asenteita

Kahdella opettajatyypillä asenteet ja toiminta ovat ristiriidassa, mutta aivan vastakkaisin tavoin.

Skeptisesti uudistukseen suhtautuva kuuliainen kriitikko voi toteuttaa arviointia hyvinkin innovatiivisesti. Kriteerit ja arvioinnin ohjeet tuntuvat hänestä kuitenkin sen verran huonoilta, ettei hän panostuksesta huolimatta saa onnistumisen kokemuksia tai iloa arviointityöstään.

”Niin sanotut immuunit olivat meille pieni mysteeri. Ilmeisesti osa immuuneista ei ole vielä törmännyt tietoon siitä, mitä arviointiuudistus käytännössä tarkoittaa, eikä siksi tiedosta arvioivansa toisin kuin opetussuunnitelma edellyttää. Osalle immuuneista positiivinen asenne voi olla selviytymiskeino, jonka suojissa voi jatkaa vanhojen arviointitapojen käyttöä”, Ketonen pohtii.

Kriteereitä ja ohjeita kehitettävä kansallisesti

Tutkimustulosten perusteella arviointiuudistuksen jalkauttamisessa riittää vielä tehtävää. Ensisijainen syy uudistuksen noudattamatta jättämiselle näytti olevan epäselviksi koetut arviointikriteerit ja arvioinnin ohjeistukset sekä opettajien puutteellinen tiedotus ja täydennyskoulutus.

Opettajien laajan autonomian negatiivisena seurauksena näyttäytyi se, että arviointiaan kehittäneet opettajat eivät tohtineet häiritä kollegoidensa autonomiaa edes positiivisessa mielessä – jakamalla omia ideoitaan ja materiaalejaan.

”Suosittelemme arviointikriteerien ja -ohjeiden kehittämistä kansallisesti opettajien ammattitaitoa kuunnellen, jotta niiden käyttö synnyttäisi vähemmän kitkaa ja enemmän tyytyväisyyttä”, Ketonen ja Nieminen toteavat. ”Eri opettajatyypeiltä voi oppia paljon arvioinnin kehityksestä.”

Ketonen, L., & Nieminen, J. H. (2025). Professional autonomy vs. assessment criteria: teacher agency in the midst of assessment reform. Journal of Curriculum Studies, 1–18. https://doi.org/10.1080/00220272.2025.2460476