Sä­vel­tä­jä Pasi Lyy­ti­käi­nen vie oop­pe­raa ar­keen

Milloin kauppakeskuskuulutuksista voi tulla osa sävellystä? Minkälaisia eettisiä pohdintoja on hyvä käydä, kun oopperaa esitetään torilla? Lyytikäinen on vienyt kokeellisen oopperan esityksiä epätavallisiin paikkoihin ja tutkinut säveltäjän silmin, miten arkinen ympäristö ja taide voivat kohdata. 

“Minua kiehtoo eniten arjen äänten, melun eli sattumanvaraisten ei-musiikiksi tarkoitettujen äänien ja musiikin välinen resonanssi”, Lyytikäinen kertoo. 

Häly ja paikkasidonnaisuus tutkimuksen ytimessä

Lyytikäinen on aina ollut kiinnostunut siitä, miten ooppera ja todellisuus voivat limittyä. Hän tutkii sitä, miten rajat hämärtyvät yleisön, esittäjien ja esityspaikan välillä. Hän on kiinnostunut myös tämän rajankäynnin eettisistä kysymyksistä: onko esimerkiksi oikeudenmukaista luoda esitys, jossa yleisö ei tiedä olevansa osa taideteosta?

”Haluan löytää ja käsitellä rajapintoja, joissa musiikki ja arki kohtaavat. Miten voin säveltäjänä hyödyntää melua ja muita ei-musiikillisia ääniä osaksi esitystä? Entä kuinka voin luoda teoksia, joissa todellisuus ja esitys sekoittuvat saumattomasti?” Lyytikäinen pohtii. 

Tohtorintutkintoon kuuluu neljä konserttiteosta, Näyttämöteos Der Unveröffentlichte Film der Eva Braun sekä Oopperaa arjessa -trilogia, jossa Lyytikäinen vie nykyoopperan tavallisille ihmisille tuttuihin ympäristöihin. Näissä esityksissä kuullaan ei vain klassisia oopperaääniä, vaan myös uutta ja yllättävää – esimerkiksi kauppakeskuksen kaikua ja toreilta kantautuvaa hälinää.

Hälyllä on sijansa musiikissa

Tohtorintutkinnossaan Lyytikäinen tarkastelee hälyn roolia musiikissa ja sävellystyössä sekä sitä, miten esitystilan merkitys voi muokata teoksen sisältöä ja kokemusmaailmaa. Hän kuvaa musiikissa hälyisyyden astetta, jossa voidaan siirtyä portaattomasti sävelten ja hälyn välillä. 

”Esityksissä hälyn säätelyllä on suuri rooli. Se ei ole pelkkä häiriö, vaan tärkeä osa teoksen kokonaisuutta. Kuulija voi valita, miten suhtautuu taustameluun – onko se osa musiikkia vai häiriö, jonka yli musiikki yritetään kuunnella?”, Lyytikäinen selittää.

“Toivon, että työni voi avata uusia näkökulmia siihen, miten musiikki voi olla yhteydessä ympäröivään todellisuuteen ja kuinka säveltäjä voi hallita näitä rajapintoja.” 

Pasi Lyytikäisen tohtorintutkinto ”Säveltäjänä rajapinnoilla” tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 5.4.2025 klo 12.